Pieni töyssy. Ylämäki?

Olen ymmärtänyt, että omasta taloudenhallinnasta niskaotteen ottaminen edellyttää varsin täydellistä elämäntapamuutosta. Olen joutunut muuttamaan kaikki aikaisempaan taloudenhallintaani liittyvät toimintatavat. Olenkin aktiivisesti opetellut vanhoista tavoista eroon nyt jo useamman kuukauden ajan ja omaksunut uudenlaisia tapoja tilalle. 

Alkuinnostus on edelleen palavaa. Sormet syyhyten lasken budjetteja Exceliin. Päivitän suunnitelmia velkojeni selättämiseksi ja säästämisen jatkamiseksi. Motivaationi on ollut huikean korkealla ja päättäväisyyteni päätä huimaavaa. 

Kunnes tällä viikolla huomasin pienen töyssyn, lähes ylämäen. 

MIKSI MINULLA EI OLE TILILLÄ YHTÄÄN RAHAA?!
MIKSI SANOIN SEN MASTER CARDIN IRTI?!
OLISIN VOINUT KÄYTTÄÄ SITÄ JA MENNÄ VAIKKA KAMPAAJALLE. TAI KASVOHOITOON. TAI OSTAA VAIKKA TUPLAKERMAVAAHTOSUKLAAHIPPULATTEN. TAI JOTAIN. V#%#U. 

Miksi minulla on bruttona yli 5000 euron kuukausitulot, mutta minulla ei silti ole yhtään rahaa?

SEN VUOKSI, ETTÄ OLEN ELÄNYT YLI VAROJENI VUOSIA. 

Pelkäänkö lipsahtavani takaisin vanhoihin tapoihin? Hirveästi!

Elämäntapamuutokseen en voi suhtautua kevyesti. Kyseessä on vuosikymmeniä kestäneiden, osaksi omaa identiteettiä muodostuneiden tapojen muokkaaminen. Huomasin itse kuluneella viikolla ensimmäistä kertaa oman projektini aloittamisen jälkeen vähän väsymystä. Ei välttämättä edes väsymystä, vaan oikeamminkin vitutusta. Turhautumista historiaan ja nykytilanteeseen.

Periaatteessa tahtoon ja tietoon perustuen luulisi elämäntapamuutoksen olevan helppo. Tiedän mitä tahdon ja tiedän miten saan mitä tahdon. Muutoksen läpivieminen joka ikinen päivä on rankka haaste ja vaatii omien toimintatapojen, uskomusten ja tehtyjen virheiden kohtaamista. Omien virheiden kohtaaminen päivästä toiseen on työlästä, näännyttävää, uuvuttavaa ja vaativaa.

Tiedostin varsin nopeasti, mistä ahdistus kumpusi. Syy oli selkeästi siinä, että omien virheiden kanssa olin tällä viikolla kasvokkain, koska rahaa ei pankkitilillä ollut ja edessä olisi ollut muutama tarvittava hankinta. En halua ottaa enää yhtään velkaa. Haluan käyttää omia rahojani itse valitsemallani tavalla, ilman syyllisyydentunnetta. Haluan, että tililläni on rahaa, kun jokin pakollinen hankinta täytyy tehdä. 

Olen tietysti aivan jäätävän onnellinen siitä, että Master Card on irtisanottu. Olisin muuten vetänyt sen varmasti vanhoille tavoilleni uskollisena tappiin. Tai viittä vaille tappiin. Olen jollain erittäin oudolla tavalla onnellinen siitä, että Visa on tapissa ja sen poismaksu alkaa ensi viikolla. 

Muutoksen kuuluu mielestäni osin ahdistaa ja herättää tunteita. Väsyttää, kiukuttaa yhtä lailla, kuin sen kuuluu motivoida ja saada minut pysymään mukana muutoksessa. Mitään peruuttamatonta ei siis tällä viikolla tullut tehtyä, en kuluttanut euroakaan yli varojeni. Tämä oli vain pieni töyssy. Ei edes ylämäki.