Helmikuun maksut hoidettu

Helmikuun maksut ja laskut on maksettu. Huolellinen budjetointi teki maksamisesta helpompaa. Samoin maksujen syöttäminen etukäteen verkkopankkiin teki maksamisesta jollain tapaa aiempaa sujuvampaa. 

Maksoin kiinteät kulut ja huomasin, että olin unohtanut budjetoida lasten kuukausirahat. Inhoan yli kaiken näitä virheitä. Onneksi tilillä on budjetin myötä rahaa kattamaan unohduksia. 

Maksoin myös luottokorttilyhennykset, S-Lainan lyhennyksen ja OK Verkkokaupan osamaksun. Velkamäärä pieneni yhteensä 810 euroa. Varasin helmikuun palkasta myös 600 euroa lyhyeen viikonloppumatkaan. 

Maaliskuun tavoitteena on todella hillitä luottokorttien käyttöä. Poistin kortit lompakosta. Hoen myös mantranomaisesti, että jos maksan Creditillä, niin minulla ei ole siihen varaa. 

Maaliskuun budjetti on pääasiassa myös jo laadittu. Palkkatulot ovat tiedossa, menot ja säästösuunnitelma ovat tiedossa. Pieniä viilauksia tietysti varmasti on tuloillaan, koska unohtelen taitavasti maksuja. 

Osamaksujen kulut 2022: Avarda

Avarda on ollut käytössä Bubbleroom-ostoksien vuoksi. Tarkemmin ottaen, kun olen ostanut kaksi uutta mekkoa. Olen nykyään aika huono ostamaan itselleni uusia vaatteita ja kertakäyttömuoti ärsyttää. Ei tarvitse sen vuoksi Bubbleroomia jatkossa myöskään käyttää. En myöskään tarvitse ainuttakaan uutta vaatekappaletta kaappiini tänä vuonna, pikemminkin päinvastoin. 

Mekot maksoivat yhteensä 108,80 euroa. Tämän lisäksi olen maksanut mekoista erinäisiä luotto-, tilinhoito-, korko- ja maksumuistutuskuluja yhteensä 19,51 euroa. Vain +15 % lisää hintaa mekoille.

Osamaksujen kulut 2022: Klarna

Klarnaa en ole käyttänyt maksuvälineenä juuri ollenkaan vuonna 2022. Korkoja, kuluja ja laskutuslisiä laskin yhteensä "vain" 23,13 euroa. Toki yhdessä Walleyn kulujen kanssa nämä alkavat lähennellä jo 200 euroa. 

Qliro, Avarda ja Jousto puuttuvat vielä. Niputan nämä yhteen. Sen jälkeen ollaankin jo edellä mainituissa kuluissa yli kahdensadan euron. 

Osamaksujen kulut 2022: Walley

Kukkaron kuningattareksi kolmannessa harjoituksessa listataan omaisuutta ja velkoja. Listasin vuoden 2022 osalta kulut (korot, tilinhoitopalkkiot ja laskutuslisät) Walleyn osamaksuista. Summa oli yhteensä 165,98 euroa eikä tosiaan sisällä verkkokauppaostosten toimitus-/postimaksuja. 

Olen siis maksanut vain yhden vuoden aikana tuon summan yhdelle maksuntarjoajalle siitä, että olen lykännyt ostosten maksamista kuukausitolkulla. 

Palkkanauhan odotus

Aika moni on kaiketi kuullut Helsingin kaupungin palkanmaksuun liittyvistä ongelmista. Omalla kohdallani ongelmia ei ole esiintynyt, mutta tavallaan kuukausittain ilmestyvän palkkanauhan tarkistaminen aina hieman jännittää. Lähinnä sen vuoksi, että jos en ole muistanut ihan jokaista laskua, vähennystä tai vippiä saati muuta heittoa, niin pankkitilin loppusaldo on väärä. Tällöin raha ei riitä kuten olen suunnitellut. 

Palkkanauha ilmestyy huomenna. Tänään on siis aika budjetoida vielä kertaalleen helmikuun lukuja Exceliin. 

Suurin Säästäjä?

Hakisin tähän tosi tv-ohjelmaan mukaan heti. Olen varsin kilpailuhenkinen ja määrätietoinen. Sitoutuisin täysillä. Säästäisin jokaisen sentin mikä vain olisi mahdollista. Varsin lyhyessä ajassa ehtisin säästää merkittävän summan. Parasta tässä olisi se, että ohjelma antaisi oivallisen alibin sille miksi yht´äkkiä muutan rahankäyttöäni radikaalisti eikä muita syitä olisi tarpeen selitellä kenellekään. 
-Ajatus juontaa kirjasta Kukkaron kuningatar, Selosmaa 2017. 

Mutta hetkinen: tämähän on jo tosijuttu! Eikä tähän edes tarvittu mitään tv-formaattia. Palkintona itselle tulossa taloudellinen mielenrauhaa, hallinnan tunnetta, oma valtakuntani valtaistuimella ja säästetyt rahat. Yleisönä? No, kaipa tämä blogi käy television kaltaisesta viestintävälineestä postauksineen.

En aio ottaa puheeksi raha-asioideni heikkoa tolaa aviopuolisoni kanssa ellei se ole täysin välttämätöntä. Olen maininnut tämän vuoden säästösuunnitelmastani varsin ylimalkaisesti. Tosin toistaiseksi olen jättänyt mainitsematta tammikuussa maksamani osamaksut ja luottokorttien tappiin vedot. Olen ajatellut kertovani asiasta sitten, kun luottokortit on maksettu pois. Eli sitten, kun ongelmani on kirjaimellisesti maksettu pois jos kertominen on siinä vaiheessa vielä tarpeen. 

Kukkaron kuningatar: Harjoitus 1 Arvioi arvojasi

Selosmaan kirja Kukkaron kuningattareksi on tarkoitettu: "Kaikille, jotka pelkäävät kurkistaa pankktilinsä saldoa (9,59 €), lohdutusshoppailevat luottokortilla ja odottavat palkkapäivää, kuin kuuta nousevaa (vielä 8 päivää)."

Kirjassa on 8 harjoituksen mittainen henkilökohtaisen talouden treeniohjelma. Lainasin kirjan kirjastosta jo jonkin aikaa sitten ja luin sen lähes kerralla läpi. Ajattelin alkuun, että ei liene tarpeellista alkaa toteuttaa kirjassa esiteltyjä harjoituksia. Kyllähän minä olen tuskallisen tietoinen siitä, että raha-asiani ja taloudenhoitoni on mennyt jo vuosia päin seiniä. Lopetan vain laskuilla ostamisen ja luottokorttien vinguttamisen? Pakko myös sanoa, että harjoitukset vaikuttivat aikamoiselta höpö-höpöltä. 

Kun sähköpostiin kilahti muistutus, että kirjan laina-aika oli päättymässä, päätin uusia lainan. Luin kirjan uudelleen ja päätin, että teen ensimmäisen harjoituksen. Ihan vain sen takia, että en ole aikaisemmin miettinyt arvojani tai määritellyt niitä. Pohdin itse asiassa olenko milloinkaan todella miettinyt mitä arvot ylipäätään ovat. 

Kirjassa käydään läpi 10 kaikkialta maailmasta tunnistettavissa olevaa arvoa. Itse harjoituksessa arvioidaan omia henkilökohtaisia arvoja arvioiden sitä miten vahvoina päämäärinä nämä em. arvot itse kokee ja miten voimakkaasti ne tunnetasolla itseä motivoivat. Lisäksi harjoituksessa arvioidaan miten vahvasti kokee tällä hetkellä elävänsä kunkin arvon mukaan, mitä kenties olisi syytä korostaa ja mitä vähentää, jotta oma elämä olisi merkityksellisempää. Ihan kiva pieni harjoitus. 

Omat tulokseni eivät olleet yllätys. Arvojani ovat itseohjautuvuus, turvallisuus ja suoriutuminen. Olen suurin piirtein suvaitsevainen uudistaja, joka haluaa säilyttää saavuttaamansa edut. Huomattavin ero arvon merkityksellisyyden ja jokapäiväisen toteutumisen välillä itselläni oli hyväntahtoisuudessa. Haluaisin olla hyväntahtoinen ja asettaa lähimmäiseni aina etusijalle kaikessa, mutta olen liian itsekäs. Työelämässä elän kyllä tämän arvon mukaisesti, mutta haluaisin korostaa sitä myös yksityiselämässä. Pyrin toistaiseksi vähentämään itseni hemmottelua rahan (lue: luoton, velkaantumisen) kustannuksella. 

Uskon, että itseohjautuvuus, turvallisuus ja suoriutuminen ovat minulle merkityksellisimpiä arvoja. Ne ovat myös niitä keskeisiä arvoja, joiden mukaan pitkälti tällä hetkellä elän elämääni. Turvallisuuden tunnetta varmentaa se, että turvaan jatkossa myös talouteni. Oletan tällä olevan positiivisen vaikutuksensa myös itseohjautuvuuden arvoon. 

9 päivää palkkapäivään!

En ole ihan varma mistä olen eniten innoissani.

Siitä, että:

- en ole ostanut mitään Klarnalle / Joustolle / Walleylle / Avardalle / Qlirolle

- SAAN maksaa seuraavat lyhennykset pois alle 10 päivän päästä

- tilillä on pian OIKEAA, TODELLISTA, OMAA RAHAA, jolla lähden muutamaksi päiväksi reissuun

- toteutan 8 askeleen Kukkaron kuningattareksi-ohjelmaa

- ensimmäistä kertaa milloinkaan, koen innostusta säästämiseen

Kaikki raha piti käyttää heti

Olen elänyt lama-ajan lapsuuden. Olen kokenut toisluokkalaisena miten asunnot menivät alta niin omalta perheeltä kuin isovanhemmilta. Ei sitä millään tavoin kerrottu lapselle minkä vuoksi iso kerrostaloasunto vaihtui hetkessä toiselle puolelle kaupunkia pieneen rivitaloon.

Koulu vaihtui myös. Näin aikuisena ymmärrän sen olleen yksi isoimpia järkytyksiä lapsuudessani. Kaikki tapahtui kirjaimellisesti yhdessä yössä. Tuttu ja turvallinen ympäristö kaikkine ystävineen ja tuttuine opettajineen jäi taakse. Vaihdoksen myötä alkoi osittainen, onneksi vain lievä koulukiusaaminen. Se kuitenkin kasvatti minulle suht kovan ulkokuoren, jonka ansiosta olen pärjännyt varsin hyvin ja päämäärätietoisesti elämässä. 

Vanhemmillani oli lapsuuden lisämausteeksi sekä mielenterveys-, että päihteiden väärinkäyttöön liittyviä ongelmia. Meillä ei kotona koskaan puhuttu rahasta tai sen käytöstä muuten, kuin sadatellen sitä onko fattasta tullut rahaa vai ei. Muistan, että koin jo todella pienenä lapsena häpeää siitä, että äitini ei ollut töissä ja isäni saattoi kännissä kadota päiväkausiksi. Jääkaapissa oli pahimpina päivinä pelkkä valo ja nahistunut kurkku. Kaikki raha meni aina heti, kun sitä tuli. Luulen, että oma, lähes pakonomainen tarpeeni käyttää rahat pankkitililtäni heti, liittyy alitajuiseen lapsuudesta saakka iskostettuun pelkoon siitä ettei rahaa hetken päästä enää jostain syystä ole. Kaikki mikä tulee, pitää käyttää heti. Se on turvallisin vaihtoehto. 

On hyvin mahdollista, että koen oman luottokelpoisuuteni ikään kuin konkreettiseksi palkinnoksi tai todisteeksi siitä, että olen selviytynyt paikoin hyvinkin rankasta lapsuudesta, nuoruudesta ja varhaisaikuisuudesta. Minulle on tärkeää tehdä asioita oikeammin (mm. huolehtia luottotiedoista ja maksaa asuntolainaa) ja täysin päinvastoin, kuin vanhempani. Olen valitettavasti kuitenkin tajunnut, että toimin raha-asioissa täsmälleen samalla tavoin, kuin olen kotona oppinut. Tutkimusten mukaan rahankäytön malli opitaan useimmiten kotoa. Onneksi olen lapsesta saakka ollut hyvin tietoinen siitä miten pieleen asiat menevät jos luottotiedoille käy huonosti. Se on varmaankin pelastukseni. Ymmärrän pikkuhiljaa, että säästämällä ja huolehtimalla taloudestani, teen nämä asiat täysin päinvastoin kuin vanhempani ja se jos mikä tuntuu mahtavalta. 

Olen käynyt palkkatöissä 15-vuotiaasta lähtien. Korkeakouluopiskelijana vedin läpi pikavippikierteen. Jos jotain hyvää, niin näkemäni vanhempieni toistuva perintä- ja ulosottokirjeiden virta on avannut minulle 12-vuotiaasta lähtien hyvin avoimeksi sen miten ja kuinka pitkään laskujen eräpäivien kanssa voi kikkailla. Tästä mainitsinkin jo aiemmin lyhyesti. 

Tämän muutoksen kynnyksellä oleminen tuntuu ihan mielettömän suurelta askeleelta. Samaan aikaan ahdistaa ja naurattaa. En edes jaksa muistaa kuinka paljon ahdistusta raha-asioista 30 ikävuoteen on mahtunut. Elämän budjetointi tuntuu tylsältä, mutta taitaa johtaa pikkuhiljaa vapauteen. Jokainen päivä velkaantumatta on pieni askel ja voitto.

10 senttiä on iso raha...

...silloin, kun sitä ei ole.

Nämä sanat lausui lähes teini-ikäinen lapseni viime viikonloppuna. 

Vähän vetää hiljaiseksi.

Taloustili

Edellisessä postauksessa kerroin, että jouduin käyttämään luottokorttia ruokaostoksiin. Tämä juonsi juurensa tammikuun budjetissa tekemääni päätökseen, että maksan mahdollisimman paljon velkoja pois kerralla. Maksoin osan ruokaostoksiin normaalisti varaamani summan kustannuksella. En tee tätä virhettä toiste. Jatkossa budjetoin ruokaostosten summan täysimääräisenä kiinteisiin menoihin. 

Meillä on aviopuolisoni kanssa yhteinen taloustili S-Pankissa. Keskitämme ruokaostokset pääasiassa Prismaan ja kerrytämme S-bonusta ~40-50 euroa kuukaudessa. Kumpikin siirtää 500 euroa kuukaudessa ruokaostoksia varten. Aviopuoliso siirtää osuutensa kuun puolivälissä ja minä kuun vaihteessa. Tammikuussa siirsin 500 euron sijasta vain 275 euroa. Budjetti oli siis ruokaostosten osalta aivan liian vajavainen. 

Olen aina aiemmin kikkaillut enemmän ja vähemmän ruokaostoksiin kuluvan rahamäärän kanssa. En ole tainnut milloinkaan siirtää tuota sovittua yllä mainittua summaa täysimääräisenä taloustilille vaan käynyt kaupassa sinne päin hälläväliä-budjetin kanssa. Kun pankkitili on näyttänyt tyhjää, olen rallatellut ruokaostokset surutta Credit-puolelle. Odotan todella innokkaasti helmikuun tilipäivää ja hetkeä, että loppuu tämäkin ruokaostosten maksamiskikkailu. Odotan myös näkeväni konkreettisesti paljonko rahaa ruokaan kuluu sekä riittääkö tuo 1000 euroa miten hyvin todellisuudessa perheemme ruokamenoihin. 

Itseaiheutettu pienituloisuus/köyhyys

Mitä on köyhyys? Euroopan komission määritelmän mukaan köyhyys on sitä, ettei yksilöllä ole mahdollisuutta osallistua siihen elämäntapaan, jota hänen kotimaassaan pidetään hyväksyttävänä. Köyhyysrajana pidetään sitä, ansaitsee alle 60% siitä mitä väestön keskiansiot ovat. Eli köyhyys voiidaan määritellä sillä, että tulot ovat alle keskiansioiden. Miellän itse termin köyhyys tarkoittavan jotain absoluuttista Oliver Twistmaista köyhyyttä. Ehkä tässä postauksessa tarkoitan köyhyyden sijaan pienituloisuutta?

Kaikissa tilanteissa ei ole aina mahdollista yltää keskiansioihin tai niiden yläpuolelle. Muutokset elämäntilanteissa, esimerkiksi sairastuminen tai työttömyys, mahdollisesti myös palkkakuopassa oleminen voivat vaikeuttaa tulojen nostamista. Mutta jos tulojen perusteella ei ole pienituloinen/köyhä, mutta tulot eivät riitä kattamaan menoja, niin määritelläänkö myös silloin pienituloisuus/köyhyysraja samalla tavoin? Onko tällainen pienituloisuus/köyhyys kylmästi aina omaa syytä ja itseaiheutettua? Mielestäni ON. Onko se erilaista, vähemmän hyväksyttävää pienituloisuutta/köyhyyttä? Mielestäni ON.

Mietin tätä sen vuoksi, että tarkasteltuani viime viikot varsin tiiviisti omaa taloudellista tilannettani, olen todennut, että minä ihan itse aiheutan oman pienituloisuusloukkuni. Bruttopalkkani on peräti 34% suomalaisen keskiansion yläpuolella. Se, että tilini on tyhjä kolme päivää tilipäivän jälkeen, johtuu täydellisesti tekemistäni jatkuvista vääristä valinnoista. 

Pahinta tässä lienee se, että olen ollut jo vuosia täysin tietoinen siitä, että tekemäni valinnat ovat olleet vääriä. Jos en voi maksaa jotain kortin debit-puolella, niin minulla ei ole kyseiseen hankintaan varaa. Ostopäätöksiä olisi pitänyt siirtää lukuisia kertoja. 

Tarvitsinko todella 236 eurolla uusia urheiluvaatteita? Tarvitsinko uuden urheilukellon? Tarvitsivako lapset 248 eurolla legoja joululahjoiksi? En tiedä miten eri asia olisi, jos menopuolta kasvattaisi esimerkiksi auto- tai remonttilaina. Olisiko hyväksyttävämpää, jos tulot eivät riittäisi menoihin sen vuoksi, että katto vaikka vuoti tai auton moottoriremontti piti maksaa? Mielestäni EI. 

Menot pitää kyetä AINA suhteuttamaan tuloihin. Se, että en ole vuosiin tehnyt niin kertoo siitä, että en hallitse talouttani. Se, että en hallitse talouttani kertoo siitä, että iso osa elämänhallinnastani on myös pielessä. 

 

Tämä on nyt keskeinen oivallus, jota olen jo aiemmissa postauksissa pyöritellyt. Alkaa kirjaimellisesti v-i-t-u-t-t-a-a, kun mietin mitä kaikkea olisin voinut tehdä tammikuun palkasta velkojen maksuun käytetyllä ~1 740 eurolla. Että voi ihminen olla tyhmä. Ja tekopyhä. Omat ongelmani, kun ovat mittaluokaltaan moniin muihin verrattuna varsin pieniä ja korjattavissa nopeasti. 

Erääntyneet laskut

"Hei, laskunne on erääntynyt. Maksathan laskun mahdollismman pian."

"Hei, emme ole vielä saaneet suoritustasi."

"Hei, tavoittelemme sinua erääntyneeseen laskuusi liittyen. Olet tehnyt ostoksen..."

"Olet tehnyt ostoksen XX ja valinnut maksutavaksi laskun. Pääsikö eräpäivä yllättämään?"

"Maksuvalvontamme mukaan emme ole saaneet suoritustasi..."

"Muistithan maksaa Tili-laskusi."

Aika ajoin olen pelannut uhkapeliä eri laskujen eräpäivillä. Tiesittekö, että laskun eräpäivän jälkeen velka erääntyy ja sille alkaa kertyä viivästyskorkoa? Laskuttajalla on oikeus lähettää maksukehotuksia ja myös periä näistä kehotuksista muistutusmaksuja. En ole milloinkaan laskenut kuinka paljon viiden euron muistutusmaksuja olen maksanut. Summa viivästyskorkoineen on tuntunut varsin mitättömältä, kun sillä on saanut "ostettua" pari viikkoa lisää maksuaikaa. Laskujen maksaminen pienellä viiveellä ei ainakaan toistaiseksi aiheuta kummempia seurauksia suuntaan tai toiseen. Mutta jos lähtee laskemaan näiden viitosten vaikutusta erityisesti pienten laskujen loppusummissa, voi kulu nousta prosentuaalisesti merkittävästikin.

Yhden kerran minulla on ollut todella läheltä piti-tilanne. Olin vuosia sitten äitiyslomalla ja epähuomiossa jätin maksamatta kaksi peräkkäistä luottokortin laskua. Sain luoton myöntäjältä varsin uhkaavasävyisen kirjeen, jossa kerrottiin selkeästi mitä seurauksia muun muassa luottotiedoilleni olisi luvassa ellen maksaisi vähintään laskussa ilmoitettua vähimmäissummaa. 

Maksuhäiriömerkintä aiheutuu maksamattomasta velasta. Kuluttajaluotoissa, joihin luottokortit kuuluvat, velkoja voi ilmoittaa maksuhäiriömerkinnän luottotietorekisteriin mikäli maksu on myöhässä vähintään 60 päivää. Olin heti velkojaan yhteydessä ja maksoin samantien vähimmäissumman. Leikkasin samana päivänä kyseisen huonekaluliikkeen luottokortin palasiksi. Töihin palattuani maksoin luottokortin loppulaskun pois ja irtisanoin kortin. En uskaltanut tehdä sitä ennen kuin olin maksanut luoton pois, koska ajattelin loppulaskun tulevan kerralla maksettavaksi. Nyt tiedän toki paremmin. 

Jatkuvaa aktiivisuutta ja tietoisena olemista

Otsikon asioita henkilökohtaisen talouden hallinnan muutos ja erityisesti talouden niskaotteen ottaminen mielestäni edellyttää. Jatkuvaa aktiivisuutta ja tietoisena olemista. On oikeastaan aika jännittävää tutustua itseensä ja erityisesti siihen millaista ostokäyttäytymiseni on. Mikä tuo minulle hyvää oloa, mikä ahdistaa ja millainen rahan käyttäjä ylipäätään olenkaan. Kaikenlaisten, ihan pienienkin heräteostosten välttäminen ja koko ostokäyttäytymisen muuntaminen vaatii jatkuvaa, tietynlaista hälytystilassa olemista. 

Tälle on varmasti olemassa jos jonkinlaisia psykologisia selittäviä tekijöitä, joihin tutustumiseen saisi kulutettua hyvinkin paljon aikaa. Nopean googlailun tuloksena voisi ostokäyttäytymisen kiteyttää, ehkä hivenen kärjistäen seuraaviin tekijöihin: tiedostetun tarpeen ja halun tarpeellinen tyydyttäminen, mielihyvän tavoitteleminen ja negatiivisten tunteiden pakeneminen. Näiden syiden vuoksi esimerkiksi minulla luottokortit ovat viittä vaille tapissa ja osamaksuluottojakin oli ihan hetki sitten muutamia.

Ostamalla pakenen ahdistusta aiheuttavia tunteita. Kirjaimellisesti olen ostanut itselleni pieneksi hetkeksi hyvää oloa. Maksan siitä hyvästä olosta turhan korkeaa hintaa tilinhoitomaksujen ja osamaksutilien ynnä luottokorttien 19,90 % korkojen myötä. 

Tämä kierre on varsin jännä. Ostan, koska saan siitä mielihyvän tunnetta. Koska ostamalla ja erityisesti klikkaamalla sen osamaksuvaihtoehdon, lunastan ikäänkuin jonkin positiivisen odotuksen kelpoisuudestani. Olkoonkin se sitten palvelu tai jokin konkreettinen esine. Kuitenkin hyvin nopeasti tuo positiivinen tunne väistyy ja sen tilalle pamahtaa negatiivinen ahdistus. Ahdistus alkaa viimeistään siinä vaiheessa, kun lasku kilahtaa sähköpostiin. 

Uskon, että jokin havahtuminen itsessäni on nyt tapahtumassa. En jaksa enää olla toistuvasti ja jatkuvasti ahdistunut. Haluan luoda itselleni hyvinvointia. Alan pikkuhiljaa uskoa, että keino tähän on se, että minä hallitsen itse omaa talouttani. 

Meinasin lipsahtaa

Olin viittä vaille klikkaamassa tänään maksuvaihtoehdoksi Jouston laskun. Onneksi säädin tunnistautumiseen liittyvän PIN-koodin kanssa sen verran, että tajuntaani ehti iskeytyä miten väärälle tielle olinkaan ajautunut. En vienyt ostosta loppuun saakka. 

Pakko muuten huomauttaa, että Jousto tarjoaa 30 päivää korotonta maksuaikaa. Lasku kuitenkin sisältää aina ostoksen loppusummasta riippumatta 2,90 euron tilimaksun. Lasku olisi siis kyllä ollut koroton, mutta ei suinkaan kuluton. 

Mutta itse asiaan: 

• Onko tililläni oikeaa rahaa tähän ostokseen? EI.
• Onko minun välttämätöntä tehdä tämä ostos? EI. 
• Jos minulla ei olisi luottotietoja/luottokorttia, olisinko voinut tehdä tämän ostoksen? EN.
• Jätinkö ostoksen tekemättä? KYLLÄ. 
• Jumaliste; hallitsinko talouttani? KYLLÄ!

Walley, Avarda, Jousto: MAKSETTU

Osaatteko arvata mitkä ovat tällä hetkellä maailman mieluisimpia virkkeitä?

"Kiitos maksusta! Olemme nyt vastaanottaneet maksusuorituksesi." 

"Kiitos - maksu vastaanotettu. Olemme nyt saaneet suorituksesi, toivottavasti olet tyytyväinen ostokseesi."

Maksoin myös yhden ~9 euron Qliron laskun. Maksoin käytännössä tuon summan siitä, että palautin yhden joululahjan. Olen tosi tyytyväinen itseeni. Lyhensin todella ison osan velkasummasta pois. Budjetti ei toteudu täysin suunniteltuna tammikuussa, koska muutamia pieniä odottamattomia maksuja sinne vielä mahtui joukkoon. Muun muassa yllä mainittu Qliro ja yksi viisikymppinen mitä en muistanut lainanneeni. 

Kaikki laskut, lyhennykset ja maksut on nyt  maksettu. 

"Jos maksuvälineenä on Credit, sinulla EI ole varaa siihen."

Minulla on ihan typerä haave. Haaveilen siitä, että raha-asiani olisivat tolalla, että saisin ns. kultaisen luottokortin. En todellakaan haaveile niinkään siitä, että käyttäisin korttia. Haaveilen nimenomaan siitä, että olisin pankkini mielestä asiakas, jonka raha-asiat olisivat sellaiset, että minut kelpuutettaisiin kultaisen luottokortin käyttäjäksi. 

Outoa kyllä. Tämäkin haave on toteuttavissa ja sidottavissa suunnitelmiini tälle vuodelle. Voi tietysti olla, että jo puolen vuoden päästä, kun olen maksanut luottokorttitapit nolliin, haaveilen jo täysin muista asioista. Siihen saakka savilevy soikoon takaraivossani toistaen itsepintaisesti lausetta:
"Jos joudut käyttämään luottoa, sinulla EI ole varaa siihen."