Poismaksusuunnitelma: Walley, Jousto ja Avarda 01/23

Edellisessä postauksessa tein listaa osamaksu- ja luottokorttiveloistani. Oletin listan olevan suht tyhjentävä, mutta ei ollutkaan. Jotain sieltä jäi kuin jäikin puuttumaan. Yksi luottokorttivelka lisää ja yksi verkkokaupan osamaksulasku. Palaan näihin ensi viikolla, kun olen saanut ensimmäiset poismaksut maksettua. 

Tilipäiväni on kuun vaihteessa. Olen keskittynyt muutaman päivän ajan hiomaan budjettiani. Huomasin, että budjettia on mahdotonta saada kerralla valmiiksi. Kuukausituloni ovat aika huomattavat ja sieltä täältä tuntuu tipahtavan kuukausittaisia laskuja, joiden olemassaoloa en muista tai muuten tunnusta. 

Huolellisen suunnittelun (ja toteutuksen) myötä maksan tammikuun palkkapäivänä kokonaisuudessaan pois Walleyn, Avardan ja Jouston osamaksut. Maksan lisäksi auton vuosihuollon (276 €), työttömyyskassan vuosimaksun (123 €) ja lasten harrastusmaksut (261 €, joista osa on Jouston laskulla...). Visan lyhennystä maksan 400 € ja Masteria lyhennän 300 €. 

Velkataakka pienenee siis ensi viikolla yhteensä 1 642,33 € tai ~12,7 %.
Avaan myöhemmin maksusuunnitelman Visan ja Master Cardin poismaksun osalta.

Luottokortit, osamaksut ja kulutusluotto

Budjetin laadinta on aloitettu. Olin ajatellut, että tämä olisi nopeasti hoidettu alta pois, mutta suunnitteleminen ja laadinta viekin huomattavan paljon aikaa. Huolellisesti suunniteltu on puoliksi tehty. Ehkä siis siinä vaiheessa, kun saan tämän valmiiksi, niin olen jo puolivälissä kohti omasta taloudestani huolehtimista. 

Talouteni puolesta olen siis tilanteessa, jossa minulla on velkaa, luottokortteja ja muutama myös niitä himpuran osamaksuja. Uskon, että tekee psykologisesti hyvää avata itselleen kaikki asiat, jotka talouteen vaikuttavat, niin mitään ei jää sitten hampaan koloon tulevaisuutta ajatellen. Itseltään ei voi eikä kannatakaan varmaan pitää salaisuuksia.  

Avaan siis tähän postaukseen tällä hetkellä vielä avoimet luottokortti-, osamaksu- ja kulutusluottovelat. Pyrin maksamaan nämä ensin alta pois, mutta samaan aikaan käynnistelemään myös säästämistä. 

• Visa: 2 500 euroa (tapissa)
• MC: 2 000 euroa (tapissa)
• Walley: 610,22 euroa
• Jousto: 243,11 euroa
• Avarda: 89 euroa
• S-Laina: 7 451,80 euroa (yhdistelylaina)
  Onhan tuossa... Yhteensä 12 894,13 euroa. 

Opintolainaa on lisäksi vielä muutama tonni jäljellä. En kuitenkaan listaa sitä näihin, koska kyseessä ei ole luottokortti- tai osamaksu. Näiden yllä lueteltujen velkojen poismaksun kannalta olisi varmaan järkevintä edetä lumipallometodilla. Tästä lisää seuraavassa postauksessa.

Kohti pysyvää taloudenhallintaa

Olen kuunnellut jo pitempään podeja aiheesta henkilökohtainen talous. Käsitteenähän tämä on todella laaja käsittäen melkein mitä tahansa säästämisestä velkojen maksamiseen ja ulosottoon. Olen lukenut myös muutamia kirjoja ja seurannut blogeja aiheesta. Kirjallisuus keskittyy enemmän mielestäni kuitenkin jo säästämiseen painottuen erityisesti sijoittamiseen.

Aiheeseen tutustumisen aloittaminen omasta näkökulmasta oli todella raskasta. Oletin, että kirjat ja podit aiheeesta keskittyvät sormella osoittelemiseen: "Miten sinä olet onnistunut noin pieleen hoitamaan raha-asiasi?" 

Vähän samanlainen tunne, kuin silloin, kun olet ensimmäistä kertaa menossa kuntosalille. Oletat, että kaikki muut salilla kävijät tuijottavat sinua ja näkevät miten arka ja epävarma olet. Kaikki muut näkevät läpi miten epäonnistunut olet. Todellisuudessahan et epäonnistu, vaan otat ensimmäisen askeleen muuttaaksesi ja aloittaaksesi jotain, kun astut salille ensimmäistä kertaa.

Aloitin lukemisen (tietysti) Julia Thurénin kirjasta Kaikki rahasta. Lainasin kirjan jo viime vuoden puolella, koska tuntui hassulta maksaa siitä, että haluan aloittaa säästämisen. Samaan aikaan pystyin kuitenkin ilman tunnontuskia klikkaamaan sukulaisten joulukukkien lähetyksen Jouston laskulle. 

Julian lähestymistapa omaan talouteen herätti paljon tunteita. En taidakaan olla aivan yksin näiden ajatusten ja toimintatapojeni kanssa. Ei olekaan liian myöhäistä aloittaa. Ei kannatakaan verrata itseään muihin, vaan keskittää kaikki focus kirjaimellisesti omaan pankkitiliin. 

Tunnistin myös, että olen voimakkaasti ahdistunut takaraivossani, vaikka se ei suoraan ulospäin arjessa näkyisikään. Tätä ahdistusta aiheuttaa nimenomaan oma henkilökohtainen talouteni ja erityisesti se, miten sitä hoidan. Koska olen kokenut hyvin intensiivisen ja ikävän lama-ajan lapsuuden (johon yhdistyivät myös vanhempien mielenterveys- ja päihdeongelmat), se on kerryttänyt kaikkien näiden vuosien ajan haastavaksi oman talouden hallinnan. En syytä lapsuuttani, mutta se kieltämättä auttaa ymmärtämään osittain miksi olen kaikki nämä vuodet tehnyt typeriäkin valintoja. 

Tärkeimpänä oivalluksena Thurénin kirjasta hoksasin: en todellakaan ole niin syvällä velkasuossa tai talouskurimuksessa, ettei minulla olisi mahdollisuutta rämpiä sieltä ylös. Tästä suojuoksuun verrattavasta ahdistuksesta minun on mahdollista päästä eroon aloittamalla yksinkertaisesti elämäntapamuutos. Tämän muutoksen täytyy olla pitkäaikainen. Sen täytyy olla suunniteltu, realistinen ja MOTIVOIVA. 

Olen samaan aikaan innoissani ja samaan aikaan kauhuissani. Kulutusjuhlat ovat ohi ja askeleet kohti oman rahasäiliön kerryttämistä ovat alkamassa. Tämän blogin tarkoituksena on siis seurata tätä matkaa ja ylläpitää osin myös omaa motivaatiotani. En löytänyt kovinkaan montaa blogia, jossa kirjoittaja olisi vastaavassa tilanteessa, kuin itse olen. Moni kirjoittaa ulosottokierteestä, joku velkajärjestelystä ja aika moni ylläpitää sijoituksistaan kertovaa blogia. Itse olen ihan henkilökohtaisen talouteni muutosten alkumetreillä, joten jos sillä puolella ruutua on joku vastaavassa tilanteessa oleva, niin toivottavasti tästä löytyy vertaistukea. 

Kuukausitulot

Kuukausituloni muodostuvat palkasta ja lapsilisistä. Olen töissä pankki- ja rahoitusalalla. En ihan aina ymmärrä miten työskennellessäni päivittäin numeroiden kanssa, en kuitenkaan ole onnistunut tekemään tavoittelemiani korjausliikkeitä oman talouteni suhteen. 

Tuloni kuukaudessa ovat lapsilisien kanssa yhteensä 3 141 euroa. Nettona vuosituloni ovat siis vähintään 37 700 euroa. Bruttona palkkatuloni ovat miltei 55 000 euroa vuodessa. On aivan uskomatonta ettei tästä summasta ole jäänyt euroakaan säästöön. Toki maksan asuntolainaa ja sitä kautta rahaa jää säästöön, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan.

Mahdolliset puolivuosittain maksettavat bonukset ja lomarahat tietysti kasvattavat tätä. On mahdollista, että kesäkuussa palkkaani tarkastellaan ja pieni korotus on mahdollinen. Toisaalta korotuksen täytyisi olla aika merkittävä ettei se jäisi inflaation tai verokortin jalkoihin. 

Säästämisen suunnittelua: miksi haluan säästää?

Säästäminen ei ole aikaisemmin motivoinut minua yhtään. Asioiden maksaminenkin ahdistaa. Enemmän motivoi uusien asioiden hankkiminen. Osamaksulla maksamisen klikkaaminen siirtää maksamisen jonnekin kauas eteenpäin ja sinne siirtyy se ahdistuskin, kunnes eräpäivä korkokuluineen sitten joskus koittaa. 

Mitä tekisin jos minulla olisi monta kymmentä ämpärilljoonaa rahaa? Mitäs jos nyt alkuun olisi edes yksi euro siellä ämpärissä? Uskon, että kaikessa muutoksessa liikkelle lähdetään huolellisesta suunnitelmasta. Ydinkysymys onkin miksi haluan säästää. Suunnitelman tulee rakentua tämän kysymyksen ympärille. 

Miksi haluan säästää? 

Haluan säästää rahaa ensisijaisesti sen takia, että uskon sen vähentävän raha-asioihin liittyvää ahdistusta. Olen 40v enkä halua saada sydäriä rahan takia. Toissijaisesti haluan säästää rahaa, koska suunnitelmissani on toteuttaa varsin kallis suunnitelma ~1,5 vuoden kuluttua enkä halua rahoitaa hankintaa kulutusluotoilla. 

Kuinka paljon pystyn säästämään?

Avaan tämän tulevissa postauksissa. 

Millä keinoin valmistaudun säästämään?

Tarkistan suoraveloitukset. 

Tarkistan. 

Pidän vuoden mittaisen ostolakon ja kulukuurin.

Minulla on kaikkea enemmän kuin riittävästi. En tarvitse tänä vuonna ainuttakaan uutta vaatekappaletta, mutta kampaajakäynneistä en luovu. Lasten vaatteet ja hankinnat toki täytyy toteuttaa. Pyrin niissäkin tekemään vain välttämättömät hankinnat, suosimaan kirppareita ja ennakoimaan hyödyntäen alennusmyynnit. 

Hakeudun toisten säästäjien seuraan.

Vertaistuki on parasta kaikissa elämäntapamuutoksissa.

Säästän ja palkitsen itseni välietapein. 

Jokaista 1 000 euron säästöä kohti, saan ehkä palkita itseni? En tiedä vielä kuinka, vinkkejä otetaan vastaan! Ehkä se voisi olla tuo ylempänä mainittu kampaajakäynti tai kasvohoito?

Mistä voin saada lisätuloja?

Puolivuosittain ainakin kirppispöydän varaaminen, turhat tavarat kiertoon.

Vähennän ulkona syömistä.

Työpaikkalounaat otan kotoa mukaan. Tajusin vastikään miten hillittömän kallista ulkona syöminen on. Lounasravintoloiden hinnat vaihtelevat 12-15 euron välillä. Jos käyn lounaalla 20 kertaa kuukaudessa, se on nettotuloista pois 240-300 euroa. Syön varsin terveellisesti, joten eväiden avulla syömisen kontrollointi on myös huomattavasti helpompaa ja tukee terveellistä elämäntapaa. 

Ruokaupassa hintojen seuraaminen.

Ruokaostoksiin olen budjetoinut 500 euroa kuukaudessa, puolisoni saman verran. Ei tarvitse ostaa halvinta, mutta ei kalleintakaan. 

Visualisoin tavoitteen.

Avaan tämän myöhemmin. 

Avaan erillisen säästötilin. 

Löytyy S-Pankista sekä tili ns. pahan päivän varalle, että Säästäjä-palvelu. Kummassakaan näistä ämpäreistä ei vielä euroakaan. 

Aloitan pienistä muutoksista? En vaan isoista. 

Isompi on aina motivoinut minua enemmän. Jos teen jotain, teen sen alusta alkaen kunnolla. Voin tehdä pienempiä muutoksia edetessäni. 

Mietin mikä on realistinen säästötavoitteeni kuukaudessa ja vuodessa.

Avaan tämän myöhemmässä postauksessa.

Laadin budjetit.

Jaan myös budjetit tänne myöhemmin. 

Aika olla oman taloutensa Roope

Olen seurannut jo useamman vuoden ajan useita eri podeja, blogeja ja aiheita, kuten säästäminen, rahankäyttö ja myös perintä sekä ulosotto erilaisista sosiaalisista medioista. Ihan niin rohkea en ole, että omalla nimellä lähtisin omaa seurantaani julkiseksi tekemään, mutta ajattelin kokeilla miltä tällainen alusta oman tekemisen tueksi tuntuu. 

Heräsin nimittäin tässä eräänä aamuna ja tajusin olevani 40. Olen ruuhkavuosien keskellä elävä työssäkäyvä asuntovelallinen, kahden lapsen äiti ja aviopuolison vaimo. Lapset eivät ole enää taaperoita, mutta eivät vielä teinejäkään. 

Tajusin herätessäni, että iso osa elämästäni on pielessä. Se osa liittyy rahaan tai enneminkin rahankäyttöön. Olen hyvin rento rahankäytössäni. Kaikki mikä tulee, myöskin menee. Yleensä heti palkkapäivänä. Maksan laskut, luottokortit, osamaksuerät, siirrän rahaa toisella tilille kuukauden ruokaostoksia varten ja PHEW: TILI ON TYHJÄ!

Reilu vuosi sitten ärsyynnyin asiasta ensimmäisen kerran. Nostin tuolloin 8 000 euroa yhdistelylainaa S-Pankista ja maksoin kerralla luottokortit ja kaikki osamaksut pois. Tilanne on pikkuhiljaa nyt muodostumassa samanlaiseksi: voisin nostaa uuden 8 000... ei, vaan ~6 000 euron laina riittäisi. Huomaatte varmasti ongelmani ytimen tässä. 

Olen juuri sellainen, kuin Scrooge McDuck sanoo: haluan saada kaiken nyt ja heti. Koska luottotietoni ovat kunnossa, niin voinkin saada kaiken NYT JA HETI. Tilanne ei todellakaan ole kestävällä pohjalla. Sen sijaan, että saisin kaiken nyt ja heti, niin mikään tässä maailmassa ei valitettavasti tule ilmaiseksi. Ei ainakaan raha rahoituslaitoksista. 

On siis aika ryhtyä oman taloudenpitoni Roope Ankaksi! 
Tervetuloa seuraamaan matkaani, kun kerrytän kolikko kerrallaan oman rahasäiliöni.