Huomenna maksan 2 000 euroa, huomenna maksan Master Cardin kokonaisuudessaan pois.
Uskomatonta. Svean kulut loppulaskulle ovat noin 6 euroa edullisemmat, kuin Nordean luottokortissa. Henkisesti tuntuu helpommalta, että laskuna on kesäloman matkaan liittyvä summa, kuin avointa luottkorttivelkaa.
Kumpi voitti? En tiedä vielä.
Varasimme perheen kesälomamatkan ja budjetoin matkan hinnan maksettavaksi lomarahoista. Onnistuin kuin onnistuinki neuvottelemaan itse matkan maksamisen kuluttomasti vasta kesäkuun alussa. Tätä ennen pitää kuitenkin hoitaa matkan varausmaksu 800 euroa, josta oma osuuteni on puolet eli 400 euroa.
Varauslasku tipahti korottomana ja kuluttomana postilaatikkoon eilen. Laskuttajana toimii Svea. Tiedän jo, että maksaessani tämän tingin sen verran luottokortin isosta lyhennyksestä. Tämä ei kuitenkaan ihan vielä riitä luottokortin maksusta tinkimiseen, sillä maaliskuun palkkaan osui myös toinen 380 euron suuruinen lasku. Tämä lasku tuli vähän pyytämättä mutta ei yllättäen. Molemmista laskuista selviän, se ei ole ongelma, mutta selviäminen hidastaa hieman suunniteltua Master Cardin poismaksua. Maksan siis käytännössä kokonaan tuon matkan varausmaksun ja kuittaan sillä puolisolleni avoinna olevan 380 euroa.
Visassa on maaliskuussa lyhennysvapaa. Sitä ei siis tarvitse lyhentää sentin latia. Vaihdoin työpaikkaa ja saan nettona noin 700 euroa bonusta vanhoista töistä maaliskuun palkassa. Pitää tuntea arvonsa ja neuvotella. Kiitos opetuksesta Kukkaron kuningatar. Ei pidä myydä itseään ja osaamistaan halvalla, saati luopua ansaitsemistaan bonuksista.
Alkuperäinen budjettini maaliskuussa sisälsi Master Cardin lyhennystä 1400 euroa. Sen lisäksi maksan tuon matkan 800 euron varausmaksun ja budjettini on sitten siinä.
Vai onko?
Master Cardin korko pyörii tällä hetkellä 11,3 % + marginaali 8,5 %. Kuluja todennäköisesti noin 13-18 euroa kuukaudessa. Laitoin Svean asiakaspalveluun sähköpostia ja kysyin kokonaiskulujen määrää JOS maksankin varausmaksun kahdessa erässä 200 euroa + loput vajaan kuukauden päästä. Jos Svean kulut jäävät euronkin alle Master Cardista, niin maksan MC:n pois. Maksankin Master Cardin nollaan nyt. Perjantaina. Saisin sen pois. Kuitattua. Kuukauden päästä irtisanottua.
Svea ja Master Card tappelevat. Katsotaan kumpi voittaa.
Voi mun päiviäni!
Palkkapäivä on perjantaina, olen budjetoinut oikein.
En ole ostanut MITÄÄN, EN MITÄÄN LASKULLE!
Olen onnistunut maaliskuun aikana säästämään 70 euroa sälärahaa rahastoon. Ja se pieni säläraha on poikinut ensimmäisen, olkoonkin että pienen, lähes minimaalisen, mutta siltikin ensimmäisen arvonnousun.
Tänään universumi vastasi minulle ensimmäistä kertaa, että olen oikealla tiellä.
Kävin eilen lapsen kanssa ostoksilla. Hän halusi käydä vähän shoppailemassa lahjarahoillaan, joten ruokakauppakäynnin yhteydessä poikkesimme parissa kaupassa kiertelemässä. Yleensä olen tällaisilla kauppareissuilla lisäillyt omaan ostoskoriin kaikenlaisia heräteostoksia. Muutaman euron kynsilakkoja, kuivashampoota, kasvonaamion, uuden luomivärin, käsivoiteen, pokekortteja lapsille, jonkun tuikitarpeettoman yllärin puolisolle.
Yllätyin miten erilaista ostoksilla käyminen oli tällä kerta. En halunnut todellakaan ostaa mitään. Tiedostin täysin, että minulla ei ole varaa tai oikeastaan minkäänlaista tarvettakaan ostaa yhtään mitään. Pieni onnistuminen tämäkin ja yllätys myös ajatuksen voimakkuustasolla. Toisella luottokortilla kun olisi ollut vielä vingutusvaraa...
Kiertelin siis lapsen seurana, ihastelimme söpöjä hiuspantoja, korvakoruja ja huokailimme glitterkynsilakkoja. Lapsen tuskaillessa ostaako vai eikö, kuulin sanovani, että voit oikein hyvin miettiä yön yli ja voimme seuraavalla kerralla käydä tekemässä ostoksen jos se häntä vielä houkuttaa. Tänä aamuna lapsi totesi, että ensi viikonloppuna hänellä on aikaisempien rahojen lisäksi 20 euroa enemmän säästössä, kun on kuukausirahapäivä.
Voiko olla, että pienestä ne ajatukset kääntyvät täällä nyt yhä enemmän ja enemmän säästeliäämpään suuntaan?
Havahduin hetki sitten ajatukseen, että voisin tänään säästää kahvilaostokseen normaalisti kuluttamani 5 euroa. Vien lapset harrastuksiin viikonloppuisin ja istun yleensä kahvilassa reilun tunnin verran odottamassa heitä. Tänä aikana juon kupin teetä (normiLipton 2 euroa) ja syön uunituoreen pakasteesta sulatetun korvapuustin (3 euroa). Näistä kertyy neljässä viikossa 20 euroa.
Tänään istuin kahvilan ulkopuolelle mukavaan odotustilaan, josta itseasiassa oli vielä suora näkymä urheilutiloihin. Kirjoittelin tämän postauksen ja samalla siirsin 5 euroa Säästäjä-tilille. Pienistä euroista se säästö oikeasti kertyy ja alkaa koukuttaa koko ajan enemmän ja enemmän.
So instead of a moment on my lips and hips, it's gonna find it's way to build up my savings!
Olen löytänyt valitettavan vähän suomalaisia blogeja, joissa kirjoittaja olisi vastaavassa tilanteessa kuin itse olen. Atlantin takaa blogeja löytyikin sitten useampia, samaten löysin mielenkiintoisia artikkeleita koskien yksityishenkilöiden taloudenhallintaa. Yhtenä mielenkiintoisena vinkkinä löysin myös cashback luottokortit. Yhdysvalloissa luottokelpoisuutta mitataan ylipäätään hyvin eri tavoin kuin Suomessa, joten nämä cashback-kortit ovat yksi keino kerryttää positiivisia merkintöjä henkilökohtaiseen luottohistoriaan.
Cashback luottokortit toimivat siten, että kortin myöntänyt taho maksaa tietyn osuuden ostosten loppusummasta takaisin. Suomessa tällaisia luottokortteja on ilmeisen vähän. Näistä tunnetuin lienee S-Ryhmän S-Bonus. S-Bonus poikkeaa itse asiassa Atlantin takaisesta mallista sillä, että maksettavaa bonusta voi kerryttää S-Etukortilla myös ilman luottokorttia. S-Ryhmä muutenkin houkuttelee keskittämään niin ostamisen kuin maksamisen vihreälle kortilleen. Kun maksaa S-Ryhmän ostoksia S-Etukortin Visalla saa bonuksen lisäksi 0,5% maksutapaetua.
Laskeskelin aikaisemmin, että kotitaloutemme kerryttää kuukausittain bonusta keskimäärin 50 euroa. Maksutapaetua kertyy lisäksi muutama euro. Nämä summat kertyvät pelkästään ruokaostoksista, sillä ruokaostoksiin käytettävä budjettimme on 900-1000 euroa kuukaudessa. Pyrin jatkossa keskittämään muutkin tehtävät hankinnat S-Ryhmän toimipaikkoihin. Hintataso on monesti S-Ryhmässä edullisin. Jos ja kun hankintoja on pakko tehdä, kannattaa ne tehdä niin, että niistä kertyy paras mahdollinen hyöty euroina laskettuna.
Oletteko kuulleet positiivisesta luottotietorekisteristä?
Kyseessä on uusi rekisteri, jonka keskeinen tavoite on torjua yksityishenkilöiden ylivelkaantumista tarjoamalla luotonantajille ajantasaisen välineen arvioida luotonhakijoiden maksukykyä. Rekisterin tarkoitus on myös auttaa yksityishenkilöitä hallinnoimaan omaa talouttaan sekä mahdollistaa vapaaehtoisen maksuttoman luottokiellon asettaminen. Rekisteri on tulossa käytettäväksi keväällä 2024.
Käytännössä rekisteri toimii siten, että luotonantajat ilmoittavat myöntämänsä luotot (kulutusluotot, osamaksut, autolainat, asuntolainat, luottokortit...) rekisteriin tiedoksi. Kun henkilö hakee luottoa, vippiä, maksuaikaa tai lainaa, luotonantajalla on velvollisuus tarkistaa hakijan luottokelpoisuus. Tätä varten luotonantajan tulee 1.4.24 alkaen pyytää ote luottotietorekisteristä. Otteesta käy ilmi hakijan rekisteriin ilmoitetut luotot sekä tiedot tuloista.
Voiko siis oikeastaan ollakaan parempaa hetkeä maksaa omia osamaksuja ja luottokorttivelkoja pois ja puhdistaa tietojaan tulevaa rekisteriä vastaan?
Tänään se tapahtui! Ensimmäiset eurot siirtyivät rahastoon. Säästäminen on nyt aloitettu.
Säästöön siirtynyt summa oli pieni, vain 26 euroa. Mutta ihmiselle, joka on haaveillut tästä aloituksesta vuosikausia, tämä on todellakin Major Jackpot!
Samalla on pakko hehkuttaa toistakin, mielestäni kenties omituista asiaa. Tavallisesti tässä vaiheessa ns. talouskuukautta, lapsilisien maksupäivän ollessa vain parin yön päässä, taloustilissä on jo ollut lippaan pohja näkyvissä. Ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan taloustilillä on tässä vaiheessa vielä lähes 200 euroa käytettävänä.
Muutos rahankäyttöni suhteen ei todellakaan ole ollut helppo. Töitäkin on vielä paljon tehtävänä, kuten Visa ja Master edelleen sitkeästi osoittavat. Joitain muutoksia olen kuitenkin saanut vietyä jo onnistuneesti läpi. Motivaatiota jatkoa varten on ammennettavissa näistä pienistä onnistumisen merkeistä.
Puhumattakaan siitä tunteesta, minkä se säästötilille siirto aiheutti!
Ihan kuin olisin käynyt...tuhlaamassa.
Samaan aikaan, kun poden ahdistusta luottokorttien edelleen jatkuvasta käytöstä, huomasin pienen muutoksen tapahtuneen. Olen ollut kohta kolme kuukautta ostamatta mitään laskulle. Eli hyvä on: en ole onnistunut lopettamaan luottokorttien käyttämistä, mutta olen onnistunut lopettamaan Walleyn, Jouston, Klarnan, Qliron ynnä muiden höpöhöpö-laskupalvelujen käyttämisen.
Velkaa voisi nimittäin helposti pari tuhatta euroa enemmän.
Hemmetin hemmetin hemmetti.
Olin ajatellut täysin toisenlaista ratkaisua, mutta ymmärrän nyt, että muuta keinoa ei ole. Ajattelin, että maksan luottokortit osissa pois ja aloitan samalla säästämisen. Vastikään kuitenkin havahduin siihen, miten kova luottokorko kummassakin luottokortissa tällä hetkellä juoksee.
Laskin miten paljon olen edeltävän 5 kuukauden aikana maksanut Master Cardista kuluja (tilinhoitomaksut + luottokorko). Summa on yhteensä 66,24 euroa. Tämä tekee vuodessa vähintään 192 euroa.
Vastaavat luvut laskin myös Visasta. Visan kohdalla maksan kuluja vuodessa vähintään 258 euroa. On yllättävää tavallaan, että S-Pankin Visa Credit-kortissa on huomattavasti korkeampi korko, kuin Nordean Master Cardissa. Olen aina ajatellut, että Nordea on kalliimpi pankki ja S-Pankki edullisin. Sen lisäksi siis, että maksan luottokorteilta käyttämäni summan takaisin, maksan vuositasolla vähintään 450 euroa kuluja.
Näin ollen maaliskuussa ei vielä jää senttiäkään säästöön. Mutta sen sijaan 13 päivän kuluttua maksan Master Cardin laskun kokonaan pois. Huhtikuun tilipäivän jälkeen irtisanon kyseisen kortin. Pidän kortin vielä huhtikuun ajan varmuuden vuoksi työpöydän laatikossa siltä varalta, että jotain odottamatonta tapahtuisi.
Olenko varautunut velkojen maksuun? Tämä on hyvä kysymys. En oikeastaan. Kiitos Kukkaron kuningatar-kirjan kolmannen harjoituksen, olen tällä hetkellä kauhuissani. Pelkään saavani sydärin tai aivoinfarktin hetkenä minä hyvänsä ihan vain sen vuoksi, että olen alan vasta nyt ymmärtää miten paljon aikaa ja rahaa olen hukannut.
Kirjan kolmas harjoitus: selvitän kuinka paljon olen elämäni aikana tienannut ja mikä on omaisuuteni nettoarvo, on vielä kesken, enkä aiokaan toteuttaa harjoitusta täydellisesti. Kerään kyllä tiedot kaikesta mitä olen ehtinyt menettää, kuluttaa ja tuhlata elämäni aikana ja selvitän omaisuuteni nettoarvon. En kuitenkaan aio kulkea huoneesta toiseen eurottaen jokaista asuntomme irtainta esinettä.
Kuinka paljon olen elämäni aikana tienannut? Työeläkeote-vinkki oli hyvä. Sivustolta voi tarkistaa tulotietonsa nykyään 18-vuotiaasta lukien. Omat tietoni ovat vuodesta 2005 lähtien. Työeläkkeeni on alkanut kertyä vasta tuolloin. Summa on 6-numeroinen ja alkaa viitosella. Tämä tieto riittänee tähän.
Mikä on omaisuuteni arvo? Alustava listaus oli aika helppo: ei käteistä missään, ei sukkalaatikossa, kukkarossa tai säästöpossussa. Käyttötilillä 1,17 euroa. Ei senttiäkään säästötilillä, mutta Säästäjä-tilillä 19 euroa. Ei talletuksia, obligaatioita, joukkovelkakirjoja tai osakkeita. Ryhmäeläkevakuutuksessa 623,23 euroa. Henkivakuutuksissa yhteensä ~100 000 euroa + tapaturmavakuutusten kuolinkorvaussummat yhteensä 50 000 euroa.
Ajoneuvo 13 052 euroa (vaihtoarvo toiseen autoon: yli 20 000 euroa). Asunnon arvo vähintään 254 000 euroa, todennäköisesti lähellä 290 000 euroa. Tavanomainen koti-irtaimisto: 4 000 euroa. Tai vähän yli.
Seuraavaksi sitten selvitelläänkin mitä jää kaikkien velkojen ja vastuiden jälkeen viivan alle.
Muistan miten häissämme vanhempieni puheessa korostuivat sanat: "Varautukaa pahan päivän varalle. Ne kyllä tulevat." Häistä tuli kuluneeksi tammikuussa 12 vuotta. Ajattelin aikoinaan, että näillä sanoilla vanhempani tarkoittivat romanttisia parisuhteen kriisejä, mutta nyt olen alkanut pohtia sanojen merkitystä uudella tavalla.
Olen varautunut työttömyyden varalta kuulumalla YTK Työttömyyskassaan. Olen ollut jäsenenä jo vuosia ja aiemmin myös ammattiliiton ja sitä myötä kassan jäsen. Jos jään työttömäksi, saan ansiopäivärahaa. Laskin YTK:n sivuston päivärahalaskurilla minkä suuruinen työttömyyspäivärahan määrä olisi, jos nyt jään työttömäksi. Nettona summa on noin 1900-2000 euroa/kk. YTK:n jäsenmaksu vuodelle 2023 on 123 euroa, joten hyvin edullinen on tämä varautumisen keino.
Meillä on henkivakuutus puolisoni kanssa noin 100 000 eurolle. Kyseessä on vakuutus, jossa olemme toistemme edunsaajia. Vakuutus ei kata kokonaisuudessaan jäljellä olevaa asuntolainaamme, mutta kuitekin merkittävän osan siitä. Kumpikaan ei siis jäisi tyhjän päälle ja asunto olisi mahdollista kumman tahansa puolison säilyttää. Lisäksi työnantajallani on ryhmähenkivakuutus.
Vakavan sairauden varalta minulla on hoitokuluvakuutus. En siis olisi jumissa julkisen puolen hoitojonoissa vaan voin valita yksityisen puolen. Minulla on myös syöpävakuutus, jossa on olemassa hoitokulujen lisäksi 10 000 euron kertakorvaus. Tapaturmien varalta minulla on vakuutus sekä työnantajalta että henkilökohtaisesti. Niissä on korkeat korvaussummat hoitokulujen, pysyvän haitan ja kuoleman varalta. Tapaturmainen kuolemani olisi kieltämättä varsinainen rahasampo puolisolleni ja lapsilleni.
Auton tai kodinkoneen hajoamiseen en ole varautunut lainkaan. Minulla ei ole vielä sentin latia puskuria, josta ammentaa, jos jokin laite kotona rikkoutuisi. Päivitetyn luottokorttien takaisinmaksusuunnitelman myötä puskurin kerryttäminen viivästyy muutamalla kuukaudella. Toivottavasti mitään ei hajoa vielä muutamaan kuukauteen.
Eläkesäästämistä en ole aloittanut, mutta sekin houkuttelee. Säästäminen kovin monissa eri muodoissa houkuttelee tällä hetkellä. Varautuminen jatkossa monin euroin pahan päivän varalle houkuttelee.
Luin taannoin Anna-Maria Isolan ja Esa Suomisen kirjaa suomalaisesta köyhyydestä. Kirjassa oli mielestäni osuva termi: köyhyyskierre. Tutkimusten perusteella jos on kotoisin köyhistä oloista, on todennäköisempää jäädä itsekin aikuisiällä pysyvästi köyhäksi.
Itse olen kotoisin köyhistä oloista. Sähköt katkesivat usein kesken kaiken ja toivoin, että ne olisivat katkenneet myös naapurista, jotta tietäisin kyseessä olevan sähkökatkon, eikä maksamattoman laskun seurauksen. Muistan kauhun tunteen, kun näin 11-vuotiaana ensimmäiset kirjeet, joissa luki HÄÄTÖMÄÄRÄYS. Muistan myös miten jääkaappi oli todella tyhjä ja tiesin, että ruokakauppaan ei voisi mennä, koska ei ollut rahaa ostaa yhtään mitään.
Kirjoitin aikaisemmin, miten 90-luvun alun lama vei mukanaan niin vanhempien kuin isovanhempienkin asunnot ja syöksi koko perheemme velkavankeuteen. Vanhempani putosivat työmarkkinoilta ja ajautuivat toimeentulotukiasiakkaiksi. Lopulta, miltei 15 vuotta kestäneen työttömyyden jälkeen, vanhempani saivat töitä, mutta mielenterveys- ja alkoholin käyttöön liittyvät ongelmat ajoivat molemmat pian takaisin pätkätyöttömyyden pariin.
Nyt, kun olen itse aikuinen, huomaan, että minun on hyvin vaikea hyväksyä tiettyjä valintoja, joita vanhempani ovat lapsuudessani tehneet. Vuosikausien mittainen köyhyys ja aineellisesti niukka elämä ovat varmasti osasyynä heidän tekemiinsä huonoihin valintoihin. Tuntuu todella surulliselta, että kumpikaan ei ole uskonut voivansa muuttaa elämäänsä valinnoillaan parempaan suuntaan. Ongelmat keskittyivät köyhyyteen ja he jäivät siihen vuosikausiksi jumiin. Köyhyyskierre on valitettavasti myös jatkunut sisarukseni elämässä.
Tiedän siis varmasti mitä köyhyys on. Tiedän, että olen tällä hetkellä erittäin hyvin toimeentuleva. En etsi sääli- tai empatiapisteitä, vaan olen päättänyt ammentaa eletystä elämästäni motivaatiota säästää ja muuttaa taloudenhallintaani. Olen itse pienestä pitäen oppinut, että omalla työllä ja tekemisellä voin vaikuttaa ja parantaa omaa asemaani. Olen korkeakoulutettu, rakentanut pitkäjänteisesti ja sitkeästi työuraani edeten nyt varsin hyvään asemaan. Jatkuva ja toistuva tuhlaaminen voi sysätä minut takaisin ei toivottuun-kierteeseen. Minä olen siis lähes onnistunut katkaisemaan köyhyyskierteen.
Kirjoitin aiemmin rahapersoonallisuuteni ongelmallisista piirteistä. Bulimikkoinen tuhlaaja minussa oksentaa tälläkin nimenomaisella hetkellä tuhlaamaan jokaikisen sentin luottokorteilta. Sen verran onnistuin tätä oksennusta viikonloppumatkan aikana hillitsemään, että lentokentän Tax Free-myymälään jäi Swarovskin kristallinen kaulaketju korvakoruineen ja Michael Kors laukkuineen.
Bulimikkoisena tuhlaajana ahdistun todella paljon siitä, että luottokortilla on käyttövaraa tai pankkitilillä rahaa. On ihan jäätävää, että puran tämän ahdistumisen siten, että tuhlaan käyttövarani ja rahani. Kun olen tuhlannut, voin palata normaaliin ahdistumiseen siitä, että olen tuhlannut rahani.
Pankkitililläni ei ole rahaa, koska maksoin viime viikolla palkkapäivänä laskut, maksut, luottokorttien lyhennykset sekä varasin 600 euroa viikonlopun matkaa varten. Ahdistusta aiheuttaa tällä hetkellä se, että luottokortilla on käyttövaraa. En osaa päättää kumpi ahdistus on pahempaa: se, että rahaa / käyttövaraa on, vai se, että olen "turvassa" koska olen tuhlanut kaiken eikä rahaa tai käyttövaraa ole.
Tämä ajatusmallini on kokonaisuutena huomattavan kieroutunut. Ymmärrän, että kierre on katkaistava tai kumpikaan näistä ahdistuksista ei tule ikinä helpottamaan. Pohdin myös, että vaihtuuko ahdistus jatkossa säästämiseen? Jos, niin sekin olisi parempi ahdistumisen aihe, kuin tuhlaaminen.
Odotan ihan vimmatusti maaliskuun palkkapäivää. Saan maksettua lyhennykset luottokorteille, maksettua OK:n avoimen laskun (viimeinen osamaksuerä!) ja siirrettyä tuhat, siis: 1 000 euroa säästöön. Voisiko siis tämä bulimikkoinen tuhlaaja nyt pitää oksennuksensa sisällään ja antaa minun suoriutua jäljellä olevista 22 päivästä?
Viime viikolla sain yllättäviä uutisia: aloitan uudessa työssä!
Uuden työn myötä palkkani nousee nettona 323 euroa. Tämän myötä päivitän hieman budjettiani. Maaliskuun palkka on korkeampi, koska nykyisestä työstä maksetaan bonus ulos ennen kuin vaihdan uuteen tiimiin.
Tämä osui varsin sopivasti yhteen Kukkaron kuningatar-kirjan kolmannen harjoituksen kanssa. Pääsen uudessa työtehtävässä tekemään mielenkiintoista työtä perinnän ja rahoituksen parissa. Tulee olemaan kiintoisaa tehdä työtä, josta olen kovin kiinnostunut ja josta maksetaan huomattavan kilpailukykyistä palkkaa.
Tein tämän toisen harjoituksen jo jonkin aikaa sitten. Tässä harjoituksessa selvitetään onko ns. rahapersoonallisuudessa ongelmallisia piirteitä. Oma ongelmallinen yhdistelmäni on: pakkoshoppaaja yhdistettynä bulimikkoiseen tuhlaajaan.
Pakkoshoppaajana teen ostoksia AINA, kun haluan välttää mitä tahansa epämiellyttäviä tunteita. Ostosten tekeminen auttaa pieneksi hetkeksi eroon tunteista, että en pärjää. Kaikilla näillä ostoksilla, erityisesti osamaksuilla tunnun LUNASTAVAN joka kerta pieneksi hetkeksi kelvollisuuttani, kyvykkyyttäni ja jonkinlaisen kieroutuneen tunteen siitä, että voin itse hyväksyä itseni. Ostoksen hetkellä tunnen voimakkuutta, vallan ja kontrollin hallintaa.
Sitten, kun on laskun maksun aika, iskee hirvittävä ahdistus, pelko, sekavuus: "Mitä tuli taas tehtyä?" Tämä kierre tuntuu mahdottomalta katkaista.
Bulimikkoisena tuhlaajana rahankäyttöni on pakonomaista. Minun täytyy päästä tilillä olevista rahoista, olivatpa ne sitten luotto- tai pankkitilillä ,mahdollisimma pian eroon tai tukehdun. Tuhlaus tai rahoista eroon pääseminen ei milloinkaan tuo minulle onnea tai hyvää oloa. Kun rahat tileiltä on käytetty, voin palata takaisin "normaaliin" ahdistukseen.
Onko oudompaa kuultu? PALATA TAKAISIN NORMAALIIN AHDISTUKSEEN. Kuka haluaa palata normaaliin ahdistukseen?
Alan uskoa, että tämä itsetutkiskelu askeleittain on syytä tehdä.
