Siedä ahdistusta

On olemassa tuhansia keinoja turruttaa itsensä

kestämään sitä, että heittää elämänsä ja hyvinvointinsa hukkaan.

Ostaa; tuhlata rahaa, jota on ansainnut, 

jotta voi turruttaa itseään lisää, jotta voi ansaita lisää rahaa,

jotta voi ostaa; tuhlata... 

Olen jo monta kertaa kirjoittanut elämäntapamuutoksen vaatimuksista omasta näkökulmastani. Muutoksen läpivieminen joka päivä, 24/7 vaatii aikamoista ahdituksen sietämistä. Samaan aikaan, kun täytyy alkaa toteuttaa täysin aikaisemmasta poikkeavia toimintatapoja omassa jokapäiväisessä elämässä, alitajunta taistelee täysillä vastaan suojellakseen identiteettiä tapahtuvilta, joskin toivotuilta muutoksilta. Tämä alitajunnan taistelu on niin täydellisen ristiriidassa toivottuun muutokseen nähden, että se on jo lähes naurettavaa. 

Jotta toivottu muutos onnistuu, täytyy emotionaalisen puolen olla kunnossa. Täytyy tietää kuka on ja mitä haluaa. Itse oletan, että olen tämän pohjatyön tehnyt jo huolellisesti. Se missä kaipaan paljon harjoitusta, on kärsivällisyyden kehittäminen ja ahdistavien tunteiden käsittely. Todennäköisesti ahdistus jota käyn läpi, johtuu siitä, että olen onnistumassa käytökseni muutoksessa. 

On väistämätöntä, että kyseessä on valtava muutos, joka tulee kestämään loppuelämäni ajan. Koska kyseessä on elämäni mittainen prosessi, odotettavissa on vielä paljon epätoivoisia hetkiä. Niitä hetkiä, kun tuntuu siltä, että mikään ei kuitenkaan onnistu, tuhlaaminen vetää puoleensa ja tekee mieli vetää Visa tappiin. Näissä tilanteissa ei auta, kuin pysyä tiukkana ja uskollisena itselleen sekä muistuttaa kerta toisensa jälkeen miksi on muuttamassa tapojaan. 

Vertaistuki olisi tässä tilanteessa valtavan tärkeää. 

Toukokuun budjetti

Toukokuussa oli havaittavissa haparointia, epävarmuutta ja kenties jopa pienimuotoisesti paluuta vanhoihin huonoihin tapoihin. Mitään peruuttamatonta ei onneksi päässyt tapahtumaan. Kenties tämä oli hyväkin asia, sillä nyt tiedän mihin en ainkaan halua enää päätyä. 

Toukokuussa asumiskulut menevät vielä pienemmän koron mukaan, joten asumisen kulut nousevat vasta kesäkuusta lukien. Taloustilin summa on tässä pienempi, koska kävin viikonloppuna ruokakaupassa ja tein ruokaostoksia tulevaa viikkoa varten. 

Olisi ollut todella hieno tunne maksaa Visa kerralla pois ja irtisanoa kortti. Toki siinä olisi ollut oma riskinsä sen osalta ettei vararahastoa olisi käytettävissä jos jotain sattuisi. Mutta tunnepuolella se, kun Visa on maksettu kokonaan pois ja olen niin sanotusti omien rahojeni varassa, tuntuu henkilökohtaisesti huimalta voitolta. 

Kirjanpito uusiksi: Kiinteät menot

Talous on hallinnassa, kun tulot riittävät menoihin ja laskujen maksuun. Oikeusministeriön alaisen talous- ja velkaneuvonnan sivusto ohjaa osin hyvinkin kattavasti tutustumaan omaan talouteen ja itseensä rahan käyttäjänä. Sivustosta on hyötyä etenkin nyt, kun koen ikävää ailahtelua ja vaikeuksia pysyä valitsemallani tiellä. 

Talous haltuun - Talous ja velkaneuvonta

Tiedän miksi ailahtelua tapahtuu: olen laatinut budjetin liian tiukaksi. Siinä ei ole lainkaan joustovaraa juuri yhdellekään lipsahdukselle. Silloin, kun aloitin tämän, niin kykenin tekemään nopeasti isoja muutoksia, koska sain ylimääräistä rahaa ja käytin ne osamaksujen maksamiseen. Olin kuitenkin liian hyväuskoinen kuvitellessani pystyväni noudattamaan äärimmäisen tiukaksi vedettyä budjettia. 

On siis syytä laskea kirjanpito uusiksi. Realistinen budjetti, jota noudattaa, joka mahdollistaa sen ettei Visa vingu ja etten eksy uudelleen osamaksujen tielle.  

Selvitin tuloni ja selvitin kiinteät menot. Kesäkuusta lukien kiinteät menot kuukausittain ovat noin 2085 euroa. Tuloni ovat 3415 euroa. Minulle jää siis 1330 euroa kuukaudessa käytettäväksi miten parhaaksi katson. Palaan siis tässä kohtaa tähän suunnitelman osaan: Laadi toteutettava suunnitelma. 

Aina välillä kyllä yllättää miten vaikea laji tämä todellisuudessa on. On toki mahdollista, että kun pääsen yli kipukohdista (luottokortista, S-Lainasta...) niin tämä muuttuu helpommaksi ja sujuvammaksi. Muutoksen ei kai milloinkaan kuulu olla helppoa. 

Säästösumma kasvaa. Euro ja kymppi kerrallaan.

Säästösumma kasvaa pikkuhiljaa.

Viime viikonloppuna oli kyllä hilkulla etten olisi koskenut näihin euroihin ja maksanut niillä lasten ostoksia. Onneksi kuitenkin apuun riensi odottamattomat ulkomaanpäivärahat (joita en tiennyt saavani) ja jotka riittivät kuittaamaan lasten hankinnat. 

1000 euron säästötavoitteesta on nyt kerrytettynä 23,6 %. 

Svean vastaus

Svean asiakaspalvelu on nopea ja kattava. Vastaus vain vahvisti päätöksen maksaa ensin koko kesälomareissu ja keskittyä sitten Visan loppulaskuun. 

Riittämätön maksukyky: Svea ei tiedä kuukausitulojani. 

Luottohäiriömerkintä: Ei varmastikaan. 

Edunvalvontatieto: En ole edunvalvonnassa.

Alle 21-vuoden ikä: I wish. 

Vakituisen osoitteen puuttuminen: Kohta 6 vuotta samassa osoitteessa. 

Vakavat maksulaiminlyönnit: Ei ole. 

Luottovastuiden määrä: ~9 000 euroa S-Lainaa ja Visaa, joista Svea ei tiedä.  

 

En aio laittaa pyyntöä manuaalikäsittelystä. Haluan ajatella, että tämä oli sitä universumin johdatusta etten velkaannu vaan maksan pois olemassa olevat velat. Hylkäys siis aiheutui mitä todennäköisimmin siitä, että haettava summa oli liian iso.

Tavallaan haluan ajatella, että syy hylkäykselle on tuo luottovastuiden määrä. Tiedän, että se tai riittämätön maksukyky eivät olet todelliset syyt, koska Svea ei tiedä tulojani tai velkojani. Tiedän myös, että tuo Svean vastaus on aika ympäripyöreä ja sopiva tilanteeseen, kuin tilanteeseen. 

Svea taistelee vastaan

Tai ehkä Visa taistelee vastaan. Kenties universumi taistelee täysillä vastaan, koska olen tekemässä väärän valinnan? 

Toisin sanoen, olin valitsemassa kesälomamatkan loppureissun maksutavaksi Svean erämaksun kolmessa erässä. Loppumaksu on 4044 euroa ja sen lisäksi varausmaksua on vielä avoinna 414 euroa. Sain ilmoituksen, että maksutapa loppumaksulle on estetty. 

Laitoin tästä tiedustelun Svealle. Ehkä Svealla on uudelle asiakkaalle luottoraja 1000 euroa, kuten Walleylla Stadiumin ostoksille? Ehkä minun pitää toimittaa kopio palkkanauhasta, jotta voin saada ostoluottopäätöksen, koska summa on aika huikea. 

Jos Svea myöntää luoton, niin matkasta maksetaan yli 2000 euroa (puolison osuus) joka tapauksessa kuun vaihteessa. Maksan myös loppuosuuden varausmaksusta. Sveaa jäisi avoimeksi siis noin 1800 euroa, jonka maksaisin kesä- ja heinäkuussa pois. Ja Visa olisi maksettu samalla.

Tästä tuli mieleeni ajatus siitä, että onko velkaantuminen sittenkään niin helppoa. Ainakaan tällä tavalla nopeasti ja harkitsemattomasti klikkailemalla velkaantuminen ei tunnu onnistuvan vaikka on monen tonnin nettokuukausitulot. Tosin Sveahan ei tiedä kuukausitulojani. Vielä. 

Asuntolainan tarkistettu korko ja maksuerä

Tänään oli "odotettu" päivä, kun asuntolainan korko tarkistettiin vuodeksi eteenpäin. Onneksi tai onneksi laina on sidottu 12 kk Euriboriin, joten vuoteen ei ole odotettavissa muutoksia. Toisaalta jos korot lähtisivätkin tipahtamaan, niin 3 kk Euribor olisi houkuttelevampi vaihtoehto. Toisaalta korko voisi nousta vieläkin korkeammalle. Ollaan siis tyytyväisiä tähän hetkeen ja valintaan ~6 vuotta sitten. 

Asuntolainan maksuerä on jatkossa 1388 euroa ja lisäksi päälle tulee 550 euron yhtiövastike. Osuuteni asumiskuluista ovat kesäkuusta lukien 930 euroa.

Huhtikuun S-Bonus rahastoon

10. toukokuuta siirtyi jo toisen kerran S-Bonus säästöön rahastoon. S-rahastoon siirtyi seuraava kokonaisuus. 

Säästössä tänään 223,94 euroa. Arvonkehitys 1,56 % Melkein 22,4 % säästötavoitteesta kasassa.

Valitsemassa oikeaa suuntaa

Elämäntapamuutoksissa korostetaan paljon niitä pieniä muutoksia. Lähtökohta on se, että kyseenalaistaa omia vääriä ajatuksiaan ja lähtee tietoisesti tekemään pieniä ja isompia muutoksia toimintatapoihinsa. Ei riitä, että tietää miten pitää toimia, miten maksaa laskut, miten olla ostamatta osamaksulle, miten säästää, miten olla käyttämättä luottokorttia. 

Tällä hetkellä tuntuu välillä toisinaan ihan hirveän vaikealta edetä tässä muutoksessa. Raha-asioiden haltuunotto tuntuu kokonaisuutena ylitsepääsemättömän vaikealta. Pyrin sanoittamaan ja myös vastaanottamaan nämä haastavat tunteet ja vaikka tuntuu vaikealta, yritän todella olla sortumatta vääriin ja aiempiin tapoihin. 

Isoin ongelmani on vielä kuitenkin varsin käytännöllinen: puskuria ei ole. Eli kaikki yllättävä, pakollinen rahanmeno, jota ei ole budjetoitu, pitää maksaa luotolla. Onneksi luotolla maksaminen ahdistaa hitokseen, joten sitä ei todellakaan tule kevein mielin käytettyä. 

Kysyn itseltäni päivittäin miksi minulle on tärkeää muuttaa elämäntapojani rahan käytön osalta. Syyt eivät ole muuttuneet, mutta huomaan, että muutosta on välillä vaikeaa ylläpitää. Vanhoihin huonoihin tapoihin palaaminen olisi kovin helppoa. Minullahan on monen tuhannen euron kuukausitulot, voin hyvin tuhlailla! Paitsi etten voi. Minulla on hyvät kuukausitulot, mutta myös 9 000 euroa tyhmää, kevytmielistä velkaa. 

Uskon, että kohdallani tahdonvoimalla on iso merkitys muutoksen läpiviennissä ja toimintatapoihin juurruttamisessa. Olen hemmetin sitkeä ja päättäväinen, kun haluan jotain. Päivästä toiseen siis aktiivisesti muistuttamaan itseäni seuraavista asioista:

• Miksi haluan muuttaa rahankäyttöäni?
• Mitä hyvää siitä seuraa, kun muutan rahankäyttöäni?

Sain muuten äitienpäivälahjaksi kampaajakäynnin: 150 euron säästö!

Korreloiko blogihiljaisuus huonojen valintojen kanssa?

Osin kyllä. 

Olen budjetoinut toukokuun palkasta 365 euron edestä menoja. Yllättäen 200 euroa tästö osuikin maksettavaksi tälle kuukaudelle. Maksoin tämän Visalla. Vaikka tiedän, että maksan tämänkin pois jo reilun kahden viikon päästä, niin silti vähän ketuttaa.

Oikealla tiellä edelleen. Budjetti ei heilu, laskuostoksia ei ole tehty. Lapset tarvitsevat uusia alusvaatteita ja lenkkarit, mutta niiden hankinta ei tapahdu luottokorttia vinguttamalla tai osamaksuvaihtoehdolla. 

Välillä, toisinaan tulee jo sellaisia hetkiä, että ostamattomuus ja tämä uusi tilanne rahankäytön tai -käyttämättömyyden suhteen tuntuu jo normaalilta. Sellaiselta etten joudu juurikaan ajattelemaan ja ponnistelemaan sen eteen, että en tee huonoja päätöksiä ja osta luotolla asioita. Tältä se siis varmaan tuntuu, kun hallitsee itse talouttaan? 

HS: Työtön valokuvaaja

Luin tänä aamuna HS:n sivuilta oikeastaan aika jäätävän mielipidekirjoituksen. Kirjoituksessa nimimerkki Työtön valokuvaaja kertoi ottaneensa yhteyttä talous- ja velkaneuvontaan, koska oli jäänyt työttömäksi marraskuussa ja hän oli joutumassa ongelmiin aiemmin vuonna 2022 otetun 5000 euron lainan maksujen kanssa. Talous- ja velkaneuvonnan ohje oli päästää velka ulosottoon. 

On hyvin vaikea ottaa kantaa, kun tämän valokuvaajan taloudellisesta tilanteesta ei tiedä muuta, kuin sen, että velkaa on ilmeisesti 5000 euroa + korot. Asuuko hän missäpäin, paljonko hänen tulonsa ovat, paljonko hänen menonsa ovat, onko hän aktiivisesti etsinyt töitä, jos oman alan töitä ei ole, niin onko hän etsinyt töitä, joita tehdä jotta saa juoksevat kulut maksettua? Onko hän ollut yhteydessä lainanantajaan ja neuvotellut maksuohjelmaa uudestaan ja mikä tärkeintä; onko tämä hänen ainoa velkansa? 

Ei todellakaan ole olemassa mitään lainsäädäntöä, joka määrää milloin velallisen on määrä päästää velkansa ulosottoon ja menettää sen myötä luottotietonsa. Mielestäni luottotietojen menetyksen pitäisi olla viimeinen keino hoitaa velkaantuneen tilannetta ja vaihtoehto vain jos mitään muuta vaihtoehtoa asioiden hoitamiselle ei enää ole. Eli vasta, kun kaikki muut vaihtoehdot on läpikäyty ja perinpohjin selvitetty. 

Nyrkkisäännön tulisi olla: Pidä kiinni luottotiedoistasi, mutta älä lisävelkaantumisen kustannuksella. Jos luottotietojesi säilymisen ratkaisuna on uuden velan ottaminen, olet jo maksukyvytön. 

Jos ei kykene maksamaan edellisiä velkoja, ei voi ottaa lisää velkaa, koska ei kykene maksamaan edellisiäkään. Tässä kohtaa monet ajattelevat, että otan vielä uuden velan, jolla maksan entiset lainat. Maksetaan siis velkaa velalla. Tässä kohdin ihminen on jo käytännössä maksukyvytön. Tämä pitäisi myös ymmärtää. Jos ei kykene maksamaan aikaisempia velkoja, miten voisi selviytyä jälleen yhdestä uudesta velasta? 

Tässä kohdin pitäisi kyetä selvittämään nykytilanne ja ehdottaa sellaista maksuohjelmaa, johon voi sitoutua ja  osallistaa siihen kaikki velkojat. 

Itse siis pitäisin luottotiedoista kiinni viimeiseen saakka, mutta en milloinkaan lisävelkaantumisen kustannuksella. Luottotietojen menetys vaikuttaa niin moneen normaalin elämän osa-alueeseen, että jo työttömäksi joutuneella, se saattaa ajaa entistä huonompien ratkaisujen pariin, estää muun muassa työllistymisen, vakuutusten ottamisen, puhelin- ja sähkösopimusten laadinnan ja niin edelleen. Maksuhäiriöistä pääsee nykyään eroon kuukauden kuluessa häiriöön johtaneen velan maksamisesta, mutta sitä ennen velka täytyy maksaa. Velan maksaminen on tässäkin SE juttu. 

Edelleen, on vaikea ottaa kantaa tämän valokuvaajan tilanteeseen. Valokuvaajalle tuskin on tässä taloustilanteessa kovastikaan oman alan töitä tarjolla, eli työllistymisen suhteen omaa rimaa on varmasti laskettava ja otettava vastaan työpaikka, vaikkakin väliaikaisesti, jolla kuukausittaista laskuista selviää. Oman alan töihin paluu koittanee myöhemmin ja osaamista ylläpitää sitten vaikka sivutoimena. 

Jos ongelma on vain tämä 5000 euron laina, niin yhteys suoraan lainanantajaan ja hänen kanssaan käymään rohkeasti neuvotteluja.

Tilitapahtumien tarkastelua

Takuusäätiön Juha Panzaria lainatakseni: 

"Vaikka kierteitä ei kokonaan pystytä ehkäisemään, olisi tärkeää, että ongelmat tulisivat näkyville, niihin olisi tarjolla oikeita ratkaisuja ja pääsisi ainakin nopeammin oikeaan suuntaan." 

Maksaessani huhtikuun laskuja, aloin pohtia mihin rahani ovat vuosien ajan oikeasti menneet. Miksi tili tuli tili meni-palkkapäivänä? Oivalsin, että vastaus tähän löytyy toki helpoiten verkkopankistani. Tuumasta toimeen! 

Otin tarkasteluun tässä lokakuun 2022. Tuloja sain yhteensä 4076 euroa. Mukana oli alkuvuoden bonus, joka maksettiin lokakuun palkanmaksun yhteydessä.

Tämä summa on jakautunut seuraavasti: 

• Vakuutukset: 196,50 euroa
• Muistutusmaksut: 5 euroa
• Puhelinlaskut: 141 euroa, sisältäen laitevakuutuksia 13 euroa, lyhennykset matkapuhelimesta ja kahdesta älykellosta (joista toinen on muuten myyty eteenpäin jo yli vuosi sitten) yhteensä 34,42 euroa, muistutus- ja viivästyskorkoa 5,76 euroa sekä mobiiliostoksia 12,90 euroa
• Master Card: 192,01 euroa
• S-Laina: 95,53 euroa
• Asuminen, autolaina, lapsen harrastus: 780 euroa (summasta on vähennetty puolison osuus vakuutusmaksuista)
• Visa: 1700,00 euroa
• Meikit, vaatteet: 83,18 euroa
• Walley: 100,00 euroa
• Klarna: 180,00 euroa
• Lapsen puhelimen korjaus: 139 euroa
• Viikkorahat: 37,50 euroa
• Ravintolat: 100,70 euroa
• Ruokakauppa: 311,88 euroa

Sen lisäksi, että palkkatulot jakautuivat yllä mainitulla tavalla, onnistuin marraskuussa käyttämään Visa-korttia 981,52 euron edestä. Maksoin toki reilun lyhennyksen, mutta aikalailla käytin siitä myös valtaosan samoin tein. Ei tarvitse miettiä kauan minkä vuoksi raha-asiani ovat olleet vuosikausia pielessä.

Omat ongelmani ovat siis olleet näkyvissä jo kauan. Kierteeni on ollut selkeä; tiedän, että jotain olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten, mutta on ollut helpompaa olla tekemättä mitään. Vähän kuin se ikiaikainen laihdutushomma: tiedät, että rasvaiset, sokerikyllästetyt herkut ovat pahasta, mutta silti syöt niitä, kunnes motivaatio muutokseen löytyy. Ja kun motivaatio löytyy, alkaa löytyä keinoja myös muutokseen. 

En aio velkaantua enää milloinkaan. 

Tiesitkö, että veloista voi neuvotella?

Tutustuin talous- ja velkaneuvonnan verkkosivuston neuvoihin koskien velkaantumisen pysäyttämistä. Neuvot ovat aika yleisluonteisia, mutta yhden halusin nostaa esille:

Tiesitkö, että voit neuvotella veloistasi alennusta?

Muistan nähneeni tämän neuvon ensimmäisen kerran Victor Antonion Life or Debt-sarjassa. Hän neuvoi erästä luottokorttinsa kanssa ongelmiin joutunutta maksamaan luottokorttivelkansa kerralla. Ja neuvottelemaan luottokorttiyhtiön kanssa alennuksen maksettavasta summasta. 

Talous- ja velkaneuvonnan sivusto neuvoo maksujärjestelyjen tekemisessä ja myös neuvottelemaan alennuksesta velkojien kanssa, jos velka on vanha. Velan vanhuudella ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen osalta voiko alennuksesta neuvotella vai ei. Neuvotella voi helpoiten jo kertyneistä velan koroista ja kuluista. Selkeintä lienee ehdottaa maksettavaksi joko jäljellä olevaa velan pääomaa tai pääomaa ja osaa kertyneistä koroista ja kuluista. 

Velkojan ei tarvitse tietenkään myöntää alennusta velasta. Kysyvä ei kuitenkaan tieltä eksy. Jos velan määrä on huomattava ja se on mahdollista maksaa esimerkiksi kertasuorituksella tai muutamassa erässä, kannattaa ehdottomasti tiedustella, jos velalle kertyineistä koroista ja kuluista on neuvoteltavissa alennusta. 

Asiaa voi ajatella näin: jos velka on jo osittainkin erääntyneenä, riski velkojalle saada sopimuksen mukainen täysi suoritus, on kasvanut ja yrityksen mahdollisuus luottotappioon piirtynyt näköpiiriin. Jos velallinen esittää erääntyneestä velasta kertasuoritusehdotuksen, jossa ehdottaa kohtuullista alennusta, velkojan kannattaa ehdottomasti tutkia ehdotus ja pohtia onko kannattavampaa edistää velkaa esimerkiksi oikeudellisin perintätoimin ja sitoutua ajallisesti epävarmoihin kuukausiin, kuin ottaa suoritus vastaan ja kuitata samalla riskiä syntyvästä luottotappiosta. 

Jos velka on edennyt perintään perintätoimistolle, neuvottelut täytyy käydä perintätoimiston kanssa. 

On huomattava, että perintätoimistojen toiminnallisuuksissa ja hinnastoissa on paljon eroja. Monet perintätoimistot tekevät tulonsa ns. toimeksiantoperinnällä ja perimällä jokaisesta lähettämästään kirjeestä lain mukaiset viivästysmaksut, kuten maksukehotusmaksut ja viivästyskorot. Nämä maksut peritään aina velalliselta, joka on jo ajautunut maksuvaikeuksiin. 

Jos velan määrä on huomattava ja maksut haluaa suorittaa vapaaehtoisesti useammassa erässä, monet perintätoimistot perivät maksuja myös sopimuksen tekemisestä. Viiveellä vapaaehtoisesti sopiminen velkojasta riippuen voi näin olla hinnakasta velalliselle. Silti pitemmän päälle vapaaehtoinen maksuohjelmasta sopiminen on velalliselle kannattavampaa, kuin asian siirtyminen oikeudelliseen perintään.