Toukokuussa oli havaittavissa haparointia, epävarmuutta ja kenties jopa pienimuotoisesti paluuta vanhoihin huonoihin tapoihin. Mitään peruuttamatonta ei onneksi päässyt tapahtumaan. Kenties tämä oli hyväkin asia, sillä nyt tiedän mihin en ainkaan halua enää päätyä.
Olisi ollut todella hieno tunne maksaa Visa kerralla pois ja irtisanoa kortti. Toki siinä olisi ollut oma riskinsä sen osalta ettei vararahastoa olisi käytettävissä jos jotain sattuisi. Mutta tunnepuolella se, kun Visa on maksettu kokonaan pois ja olen niin sanotusti omien rahojeni varassa, tuntuu henkilökohtaisesti huimalta voitolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
PIM! Olet hypnotisoitu. Jätä kommentti.