Takuusäätiön verkkosivustolla on monipuolisesti materiaalia rahankäytöstä, kulutuksesta ja säästämisen aloittamisesta. Olen samaa mieltä, että omia raha-asioita kannattaa tarkastella säännöllisesti eri elämäntilanteissa. Omista tuloista ja erityisesti veloista, osamaksuista ja luotoista täytyy olla selvillä, jotta tietää miten paljon rahaa todellisuudessa on käytettävissä. Kun omasta tilanteestaan on selvillä, voi alkaa kehitellä tavoitteita ja suunnitella keinoja saavuttaa asettamansa tavoitteet.
Laadin jokin aika sitten oman rahatarinani Takuusäätiön sivuston tehtävän mukaisesti. Olen aikaisemmin jo tutustunut rahapersoonaani Kukkaron kuningatar-kirjan harjoitusten myötä. Kyseisen kirjan harjoitukset ovat vielä osaltani kesken. Täytyy muistaa lainata kyseinen kirja uudelleen kirjastosta ja jatkaa näitä harjoituksia. Elämäntapamuutos tarvitsee kuitenkin paljon tukea ja jatkumoa ettei palaisi takaisin vanhoihin huonoihin, mutta niin tuttuihin ja siten turvallisiin tapoihin.
1. Pienenä, ennen kouluikääni vanhempani olivat töissä. Muistan, että matkustelimme useamman kerran ulkomailla eikä minulla ole ennen kouluikää juurikaan minkäänlaisia negatiivisia muistoja rahaan liittyen. Kaikki muuttui vasta, kun olin toisella luokalla. Nyt kun ajattelen sitä, kaikki muuttui yhdessä yössä. Turvallinen muuttui turvattomaksi.
Jouduimme muuttamaan isosta omistusasunnosta pieneen vuokra-asuntoon toiselle puolelle kaupunkia. Tuttu koulu ja ystäväpiiri jäivät taakse. Pahinta lienee se, että asioita ei lainkaan selitetty. Lapselle on mielestäni äärettömän tärkeää kertoa tulevista muutoksista lapsen ikätaso huomioiden. Tällöin vanhempieni mielenterveys- ja päihdeongelmat alkoivat myös tulla enenevissä määrin esille jokapäiväisessä elämässä.
Mitä muistan lapsuudenperheestäni ja muusta lähipiiristäni rahan käyttäjinä?
Ulosotto. Perintäkirjeet. Tyhjä jääkaappi. Liian isot menot tuloihin nähden. Mielenterveysongelmat. Pitkäaikaistyöttömyys.
Äitini jäi työttömäksi ja oli pitkäaikaisesti työtön vuosikymmenen ajan. Hän ei koskaan palannut pysyvästi tai kokoaikaisesti työelämään. Olen ollut lukemattomia kertoja mukana Kelassa ja sosiaalitoimistossa ja nähnyt, miten tukihakemuksia täytettiin sinisellä kuulakärkikynällä. Olen ollut kymmeniä kertoja jännittämässä pankkiautomaatilla äitini kanssa käydäänkö ruokakaupassa vai ei. Se, kun riippui täysin siitä oliko sosiaalitoimistosta tullut rahaa vai ei. Äitini epäonnistui kaikissa taloudenhallintaan liittyvissä teoissaan. Lopulta hän onnistui ajamaan myös isoäitini ulosoton asiakkaaksi otettuaan hallintaansa hänen pankkitilinsä, eläketulonsa ja automaattikortin.
Isäni oli päihdeongelmainen ja teki katoamistemppuja joskus viikkokausiksi ilmaantuakseen sitten, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Rahat, yleensä työnantajan, luonnollisesti katosivat kurkusta alas tai kirjaimellisesti savuna ilmaan.
Molemmat vanhemmistani olivat ulosoton asiakkaita. Lankapuhelin katkaistiin kerta toisensa jälkeen, sähköt katkaistiin kerta toisensa jälkeen. Pahin taisi olla häätöilmoitus käräjäoikeudesta tai yksinkertaisuudessaan se, että kotona ei ollut ruokaa. Ihmeellistä kyllä, tupakkaa ja alkoholia järjestyi aina tavalla tai toisella. Kaikki nämä asiat tapahtuivat kerta toisensa jälkeen silloin, kun olen ollut 10-18 -vuotias.
Mitä siis muistan lapsuudenperheestäni rahan käyttäjinä?
En mitään positiivista.
Mitä sinä muistat lapsuudenperheestäsi rahan käyttäjinä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
PIM! Olet hypnotisoitu. Jätä kommentti.