Kohti pysyvää taloudenhallintaa

Olen kuunnellut jo pitempään podeja aiheesta henkilökohtainen talous. Käsitteenähän tämä on todella laaja käsittäen melkein mitä tahansa säästämisestä velkojen maksamiseen ja ulosottoon. Olen lukenut myös muutamia kirjoja ja seurannut blogeja aiheesta. Kirjallisuus keskittyy enemmän mielestäni kuitenkin jo säästämiseen painottuen erityisesti sijoittamiseen.

Aiheeseen tutustumisen aloittaminen omasta näkökulmasta oli todella raskasta. Oletin, että kirjat ja podit aiheeesta keskittyvät sormella osoittelemiseen: "Miten sinä olet onnistunut noin pieleen hoitamaan raha-asiasi?" 

Vähän samanlainen tunne, kuin silloin, kun olet ensimmäistä kertaa menossa kuntosalille. Oletat, että kaikki muut salilla kävijät tuijottavat sinua ja näkevät miten arka ja epävarma olet. Kaikki muut näkevät läpi miten epäonnistunut olet. Todellisuudessahan et epäonnistu, vaan otat ensimmäisen askeleen muuttaaksesi ja aloittaaksesi jotain, kun astut salille ensimmäistä kertaa.

Aloitin lukemisen (tietysti) Julia Thurénin kirjasta Kaikki rahasta. Lainasin kirjan jo viime vuoden puolella, koska tuntui hassulta maksaa siitä, että haluan aloittaa säästämisen. Samaan aikaan pystyin kuitenkin ilman tunnontuskia klikkaamaan sukulaisten joulukukkien lähetyksen Jouston laskulle. 

Julian lähestymistapa omaan talouteen herätti paljon tunteita. En taidakaan olla aivan yksin näiden ajatusten ja toimintatapojeni kanssa. Ei olekaan liian myöhäistä aloittaa. Ei kannatakaan verrata itseään muihin, vaan keskittää kaikki focus kirjaimellisesti omaan pankkitiliin. 

Tunnistin myös, että olen voimakkaasti ahdistunut takaraivossani, vaikka se ei suoraan ulospäin arjessa näkyisikään. Tätä ahdistusta aiheuttaa nimenomaan oma henkilökohtainen talouteni ja erityisesti se, miten sitä hoidan. Koska olen kokenut hyvin intensiivisen ja ikävän lama-ajan lapsuuden (johon yhdistyivät myös vanhempien mielenterveys- ja päihdeongelmat), se on kerryttänyt kaikkien näiden vuosien ajan haastavaksi oman talouden hallinnan. En syytä lapsuuttani, mutta se kieltämättä auttaa ymmärtämään osittain miksi olen kaikki nämä vuodet tehnyt typeriäkin valintoja. 

Tärkeimpänä oivalluksena Thurénin kirjasta hoksasin: en todellakaan ole niin syvällä velkasuossa tai talouskurimuksessa, ettei minulla olisi mahdollisuutta rämpiä sieltä ylös. Tästä suojuoksuun verrattavasta ahdistuksesta minun on mahdollista päästä eroon aloittamalla yksinkertaisesti elämäntapamuutos. Tämän muutoksen täytyy olla pitkäaikainen. Sen täytyy olla suunniteltu, realistinen ja MOTIVOIVA. 

Olen samaan aikaan innoissani ja samaan aikaan kauhuissani. Kulutusjuhlat ovat ohi ja askeleet kohti oman rahasäiliön kerryttämistä ovat alkamassa. Tämän blogin tarkoituksena on siis seurata tätä matkaa ja ylläpitää osin myös omaa motivaatiotani. En löytänyt kovinkaan montaa blogia, jossa kirjoittaja olisi vastaavassa tilanteessa, kuin itse olen. Moni kirjoittaa ulosottokierteestä, joku velkajärjestelystä ja aika moni ylläpitää sijoituksistaan kertovaa blogia. Itse olen ihan henkilökohtaisen talouteni muutosten alkumetreillä, joten jos sillä puolella ruutua on joku vastaavassa tilanteessa oleva, niin toivottavasti tästä löytyy vertaistukea.